Mielipiteet
Lukijan mielipide: Armolla ja anteeksiannolla ei ole rajoja
Tasavallan presidentti Mauno Koivistolta tivattiin perusteluja eräälle hänen myöntämälleen armahdukselle. Koivistolle armon käsite oli tuttu jo lapsuudesta saakka ja niinpä hän totesi, ettei se ole armoa jos sitä pitää perustella.
RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson vaati Riikka Purralta anteeksipyyntöä tämän vuosien takaisista kirjoituksista.
Kun anteeksipyyntö ja pahoittelut oli esitetty Henrikson tulkitsi heti, etteivät ne täytä hänen mittapuutaan.
Tilanne on varsin outo. Lähtökohtaisesti kukaan ei voi vaatimalla vaatia toiselta anteeksipyyntöä. Vielä vähemmän heittäytyä esitetyn pyynnön aitouden tuomariksi.
Väkisellä tulee vaikutelma kuin jo lähtökohtaisesti pyynnön vaatijalla ei ollut tarkoituskaan hyväksyä sitä.
Armo, anteeksipyyntö ja anto ovat niin keskeisiä ihmisen elämään ja hänen onnistumisiin ja myös virheisiinsä liittyviä elementtejä, ettei kenelläkään ole oikeutta niitä ryhtyä halveksimaan.
On hyvä muistaa Jeesuksen sanat vapaasti mukaillen: ”Ellette te anna anteeksi, ei teillekään anneta anteeksi”.
En tiedä, onko kukaan vaatinut RKP:lta anteeksipyyntöä puolueen ”ideologisen isän” yliopistomies ja kielentutkija Axel Olof Freudenthalin (1836 - 1911) esittämiä rotuoppeja, jonka mukaan rannikon ruotsinkielinen väestö on rodultaan ylempiarvoista suomenkieliseen verrattuna. Perustelu Freudenthalin vanhojen kirjoitusten unohtamisen oikeuteen ontuu pahasti.
Onhan maailmassa pyydetty anteeksi satoja vuosia aikaisemmin tapahtuneita rikoksia. En voi välttyä näkemästä yhtymäkohtia Freudenthalin ja natsi-ideologi Alfred Rosenbergin kirjoituksissa.
Matti Korhonen
Saijanlahti
Sotkamo