Mielipiteet

Lukijan mielipide: Asennevamma on vammoista vakavin

Mediassa puhutaan kasvavasta työvoimapulasta, ja siitä kuinka meillä ei ole vara menettää yhtään potentiaalista työntekijää. Osatyökykyisten työllistymisen parantamiseen tähtäävä työkykyohjelma on hallituksen kärkihankkeita. Henkilökohtainen kokemukseni on jotain aivan muuta.

Putosin pari vuotta sitten pois työelämästä vammauduttuani työmatkalla sattuneessa auto-onnettomuudessa. Määräaikainen työntekijä oli helppo sivuuttaa työkyvyn heiketessä. Jo se, että putosin samalla työterveyshuollon piiristä ja se, ettei minulla ole työpaikkaa, johon palata, on tehnyt työmarkkinoille paluusta hankalaa.

Vastoinkäymisistä huolimatta olen halunnut mennä elämässä eteenpäin, ja järjestin itselleni työkokeilupaikan entiseltä työnantajaltani tavoitteenani työllistyä kokeilun jälkeen osa-aikaisesti. Työnantajalta tätä tahtoa ei löytynyt.

Sairastuminen tai vammautuminen on aina inhimillinen tragedia, joka koskettaa koko perhettä. Pitkittyvä työkyvyttömyys aiheuttaa paitsi taloudellista, myös psyykkistä ja sosiaalista murhetta. Jokainen ihminen tarvitsee nähdyksi ja kuulluksi tulemista ja kokemusta johonkin yhteisöön kuulumisesta. Näiden tarpeiden evääminen on henkistä väkivaltaa.

Kainuussa on pulaa toimintaterapeuteista. Ainakin julkisella puolella kollegat ovat kiireisiä ja kuormittuneita tai heitä ei ole saatu rekrytoitua tarvittaessa lainkaan.

Se, onko liukuhihnalla ja kiireessä tehty työ kuinka laadukasta, on toinen asia, mutta se minua jäi ihmetyttämään, onko työmaailma tosiaan niin raaka ja armoton, että jos et pysty antamaan työllesi 100 prosenttia, olet työyhteisölle täysin arvoton.

Eikö voisi ajatella, että "maailma parantuu" yksi ihminen ja asia kerrallaan? Vammani ei vaikuta älykkyyteeni ja minulla on tallessa työhöni tarvittava tietotaito. Lisäksi olen ollut asiakkaiden keskuudessa käsittääkseni ihan tykätty terapeutti, ja asiakkaat ovat hyötyneet toimintaterapiasta.

Haasteeni on, että kuormitun ympäristön aistiärsykkeistä ja väsyn herkästi. Tarvitsen rauhallisen työtilan, jossa tarvitsemani välineet ovat helposti saatavilla sekä taukoja työnteon lomaan. Olen liian huonossa kunnossa työllistyäkseni täysiaikaisesti, mutta liian hyväkuntoinen päästäkseni työkyvyttömyyseläkkeelle.

Toimintaterapeutti on kiinnostunut ihmisen, toiminnan ja ympäristön vuorovaikutuksesta. Toimintaterapia on asiakaslähtöistä, tavoitteellista ja suunnitelmallista, toimintakyvyn paranemiseen tähtäävää kuntoutusta. Toimintaterapeutin osaamisen ydintä on toiminnan ja ympäristön analyysi ja soveltaminen. Se tarkoittaa toiminnan ja/tai ympäristön mukauttamista siten, että yksilö pystyy osallistumaan itselle merkitykselliseen toimintaan, kuten työhön, toimintakyvyn rajoitteista, kuten sairaudesta tai vammasta huolimatta.

Kokemukseni mukaan tällaiselle osaamiselle tuntuisi olevan tarvetta.

Lain mukaan työnantaja on velvollinen tekemään sellaisia asianmukaisia ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavia kohtuullisia mukautuksia, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa saada työtä ja suoriutua työtehtävistään ja edetä työurallaan.

Ovatko rauhallinen, oma työtila, työssä tarvittavat välineet ja selkeä työnkuva sekä työyhteisön tuki kohtuuttomia vaatimuksia?

Surullisinta – tai huvittavinta – asiassa on se, että olin työkokeilussa Kainuun soten Kuntoutuspalveluiden alaisuudessa. Luulisi heillä olevan paras osaaminen ja ymmärrys tällaisissa asioissa.

Katja Nurmi

toimintaterapeutti AMK,

väliinputoaja