Mielipiteet

Lukijan mielipide: Sote-menot – ei mitään uutta auringon alla

Olemme saaneet jo 20 vuotta lukea, kerta toisensa jälkeen, uutisia, miten vaikeaa on saada säästöjä erikoissairaanhoidon palveluihin. Toistuvasti samoja uutisia.

Silloin kunnissa jouduttiin toteamaan, että kuntademokratialla, kunnan luottamushenkilöillä ei ole rohkeutta eikä kykyä asettaa rajoja aina vain kasvaville kustannuksille.

Kainuun hallintokokeilu, joka on Suomen sote-uudistusten äiti, käynnistettiin juuri tuohon saumaan ja tarkoitukseen. Siihen tuli kuitenkin kohtalokas ”valuvika”, kun terveyskeskukset ja perustason sosiaalipalvelut alistettiin samaan vaikeasti hallittavaan mörköön. Ja nyt sama rakenne on koko Suomessa.

On ihan varma, että erikoissairaanhoidon hienot, kalliit, uudet palvelut ohittavat aina ruohonjuuritason arkisen puurtamisen. Kokonaismenoille ei ole kattoa, minkä voi todeta esimerkiksi USA:n yli 10 prosentin terveysmenoista. Suomen yksi maailman korkeimmasta verotuksen BKT-osuudesta on myös yksi raja.

Enempää kuntatason silloisen kuin myöhempien aluevaltuustojen kauttakaan ei muutosta ole saatu. Helpoimmat säästöt saadaan ja on tehty perustasolta nyt ja tulevaisuudessa. Sote-alueilla ja nykyisillä hyvinvointialueilla kustannusten rajoittaminen vaatisi aivan erilaisia toimia. Hoidon priorisointiohjeistusta ei ole saatu ollenkaan aikaan.

Nyt kun raha tulee valtiolta, ei paikallista tahtoa ja tekijää löydy. Ja klinikoiden johtaminen sairaalan sisällä ei löydä uusia, parempia tapoja. Kollegiaalista kustannuskilpailua ei synny klinikoiden välillä. Vanhassa on turvallisempaa ja helpompaa. Omasta tuolista on vaikea madaltaa jalkoja.

Tarvittaisiin velvoittavampi, kannustavampi ja tehokkaampi ohjaus ylhäältä – maksajalta. Valtiovarainministeriö ei sitä kuitenkaan osaa tehdä muulla tavalla kuin vain rahalla. Hyvinvointialueilla pitäisi olla myös omaa rahaa, josta vastata.

Lähipalvelut olisi pitänyt hallinnoida ja hoitaa lähidemokratialla. Se sisältää kaikki ohjaavat ja taloudellisesti rajoittavat tekijät. Palvelun tarvitsija, palvelija ja veronmaksaja toimivat aivan yhdessä. Lähidemokratia on saanut aikaan huiman, pakollisen muutoksen esimerkiksi kouluverkossa. Monessa kunnassa parissakymmenessä vuodessa on päädytty kymmenestä yhteen koulurakennukseen.

Kainuussa Puolanka Vaalan kanssa asettui ulos hallintokokeilusta. Nyt pitää mennä kysymään noista kunnista, miten palvelut pelaavat. Puolangalla taidetaan olla tyytyväisiä.

Kajaanin terveyskeskus mukaan lukien voi kysyä, mistä saadaan työntekijät, kun entiset on saatu lähtemään. Kainuussa hallintokokeilun johdolle omalääkärijärjestelmästä luopuminen oli parannus. Tämä taitaa olla hyvinvointialueen ajattelu myös nyt.

Nyt meillä on Merja Kyllösen (vas.) johtama ryhmä yrittämässä entistä ja samaa – ”nahkurin orsilla”.

Hallintokokeilun aloittaessa valmisteluun oli sidottu noin 600 työntekijää. Ei vielä silloin tullut hyvää. ”Hankkeilla ja projekteilla” ei varmaan nyt selvitä – toivottavasti ei yritetäkään. Ja vaikeaa varmasti on, mutta ”henki” on hyvä.

Sellaiset ratkaisut ovat kuitenkin huonoja, joissa jatkuvasti vanhenevien ja kuntoaan menettävien palvelujen saatavuutta viedään kauemmaksi. Puolangan mallissa ja kuntien omassa päätösvallassa olevissa ratkaisuissa saattaisi olla järkeä.

Mutta onko rohkeutta?

Hannu Kemppainen

lääkäri

Kajaani