Koti-Kajaani

Päivi päivittelee: Omakotitalossa voi kokea luksusta, kylmyyttä ja niukkuutta – "Juuri kun olin laittanut shampoota hiuksiin, loppui suihkussa kuuman veden tulo"

Ei ollut mitään unelmaa omakotitaloasumisesta, melkeinpä päinvastoin.

Olin aina ajatellut, etten halua mitään stressiä ok-talon pitämisestä ja että minulle sopii parhaiten huoleton keskustan kerrostaloasunto. Mutta niinpä vain vanhempieni muutettua helpompaan ja huolettomampaan asuntoon vanhoilla päivillään, emme epäröineet hetkeäkään muuttoa lapsuudenkotiini Lehtikankaalle. Tai minä epäröin, mutta kumppanini sai minut uskomaan ideaan.

Ja olihan se aikamoinen homma tyhjentää ensin talo, että pystyi muuttamaan – vanhemmat asuivat talossaan lähes 50 vuotta ja tavaraa oli. Kotitaloni on rakennettu 1960-luvun loppupuolella.

Muutimme kaksi vuotta sitten syyskesällä ja voi sanoa, että emme tienneet mitään esimerkiksi öljypolttimista tai ilma-vesi-lämpöpumpuista. Kauhukuvia oli jo pulpahtanut mieleen polttimen räjähdyksestä vesiputkien jäätymiseen. Pitemmälle syksyyn kun mentiin, alkoi tulla pieniä vastoinkäymisiä, joista kyllä selvittiin katsomalla ihan googlesta ohjeita ja soittamalla niille huomioliivisille asiantuntijamiehille, joiden olemassaoloa ei aina muisteta, mutta jotka ovat elintärkeitä osaajia monessakin pulmassa.

Ihmettelimme sitä, kun talo ei alkusyksystä oikein tasaisesti lämmennyt ja etsimme syytä netistäkin, mutta soitto ilmavesi-lämpöpumpun asentajalle selvensi asian: kaikki patterit on asetettava ääriasentoon eli vitoselle, jotta lämpö kiertäisi tasaisesti koko talossa. Sitten pitemmälle syksyyn mentäessä tapahtui se, että juuri kun olin laittanut shampoota hiuksiin, loppui suihkussa kuuman veden tulo. Yhdessä mietittiin öljypoltinhuoneessa syytä tähän, mutta kumppanini uskaltaa enemmän tehdä ratkaisuja vilkkuvien valosymbolien kanssa, minä lähinnä peesaan. Kuumaa vettä alkoi taas tulla. Kunnes viime talvena juuri kovimpien pakkasten aikaan öljypoltin sammui kokonaan eräänä iltana. Ei pystytty käymään suihkussa, lämmitettiin pesuvesi kattilalla. Yritimme vaikka mitä ja kävimme autotallissa kurkkaamassa öljysäiliön sisäänkin varmistuaksemme siitä, että öljyä myös on säiliössä. Mittarit näyttivät vain erroria.

Lähetin tutulle poltin- ja putkimiehelle viestin vielä keskiyön aikaan, että tulisi meidät aamulla pelastamaan hädästä ja niinhän hän tuli heti aamukahvin aikaan. Hyvä että tuli, sillä lämpötila talossa oli laskenut noin +13–14 asteeseen ja ulkona oli pakkasta -27 astetta. Poltinmies touhusi itsekseen noin puolen tunnin verran, kunnes vika löytyi: öljypolttimen suodattimeen oli joutunut mitättömän pieni roska, joka esti polttimen toiminnan. Eihän me tätä olisi itse älytty mitenkään, onneksi on näitä asiantuntijoita.

Kirjoittaja asuu lapsuudenkodissaan Lehtikankaalla. Kuva: Päivi Huusko

Oikeastaan mitään muita isompia ongelmia ei ole ilmaantunut näiden kahden vuoden aikana – vesiputket ja ikkunat oli uusittu jo vanhempien asuessa.

Onhan se luksusta, kun molemmilla on omat työhuoneet ja 19-vuotiaalla Siiri-kisulla vara valita, missä nukkuu kissanunensa. Minun huoneeksi valikoitui tietenkin se, joka minulla jo teininä ollessani oli. Talo on vilkasliikenteisen kadun varrella, mutta takapihalla se lähes unohtuu ja saunan jälkeen voi vilvoitella rauhassa kenenkään näkemättä.