Koti-Kajaani
Paltamolainen Kyösti Karjalainen nauttii joulusaunasta Kiinan muurin kupeessa
Karjalainen hankki Kiinasta mökin ja rakensi siihen suomalaisen saunan. Mies lupaa lämmittää kivet kaikille kainuulaisille vieraille.
Tänä jouluna Kyösti Karjalainen nauttii ainakin toiseksi parhaasta.
Kun Paltamossa lämpiävään kotisaunaan ei pääse, on kiuas kuumana mökillä Dazhenyun kylässä Kiinanmuurin lähiseudulla.
"On kyllä mukava napsauttaa sauna päälle ja lähteä kylpemään", tuumaa Karjalainen.
Iloon on monta syytä. Karjalaisen vuosi koronakaranteenikoettelemuksineen ja muine hankaluuksineen ei ole ollut kaikista mutkattomin. Mielenkiintoinen kyllä.
Miestä mittasivat myös mökin metsästäminen ja saunan rakentaminen. Tosin jälkeenpäin sattumukset tuntuvat vain huvittavan.
Tarinan mökkisaunastaan Karjalainen kertoo lähes 30 000 merkkiä ja kymmenen sivua pitkällä kirjoituksella. Tämä juttu on toimitettu Karjalaisen tekstin ja sähköpostiviestinvaihdon pohjalta.
Paltamolaislähtöinen Karjalainen on asunut Kiinassa jo useaan otteeseen: vuonna 2000, vuosina 2005–2016 ja viime vuoden heinäkuusta alkaen perheensä kanssa pysyvästi. Työkseen Karjalainen toimii ostajana.
Karjalaisten kolmilapsinen perhe vierailee Kainuussa usein ja viimeisin paluumatka Kiinaan oli monivaiheinen maalis-huhtikuun vaihteessa 2020. Lentokoneessa sattuneen altistumisepäilyn vuoksi perhe joutui yli kahdeksi viikoksi hotellikaranteeniin Zhengzhouhun (Koti-Kajaani 7.4.2020).
Kun Karjalaiset selvisivät kotiin, alkoi arki soljua tavanomaiseen tapaan. Uutta Kainuun-reissua ei kuitenkaan ollut hetkeen luvassa, mikä aiheutti vakavaa kesämökkikuumetta. Mökille olisi päästävä, vaikka sitten Kiinassa.
Oireiden hoitoa hankaloitti, ettei sikäläisiä mökkejä ollut kaupan eikä vuokrattavissa suomalaiseen tapaan verkossa.
Karjalainen kysyi neuvoa vanhalta tutultaan, Ava Loulta , joka järjestää moottoripyöräretkiä Kiinan muurille. Lou kehotti vuokraamaan auton ja yksinkertaisesti kyselemään vapaita mökkejä lähikylistä.
"Näin päätettiin tehdä: auto alle ja ajelemaan", Karjalainen kirjoittaa ja kertoo, että onneksi auton vuokraaminen on Kiinassa edullista. Lysti maksaa alle 30 euroa viikonlopulta ilman kilometrirajoitusta.
Ihmisten puheille pääsyä vaikeuttivat korona ja perheen ulkomaalainen ulkonäkö. Karjalainen arvelee, että tupakointi olisi ehkä auttanut, sillä kiinalaiset ovat yhä irtotupakin perään. Hän ei kuitenkaan ryhtynyt varta vasten sauhuttelemaan, vaan viritteli sitkeästi jutun juurta kaikkien kohtaamiensa paikallisten kanssa.
"Kun juttelu alkoi luistaa, he kertoivat omasta mökistään tai soittivat jollekin mökinomistajalle. Siten pääsimme mökkejä katsomaan."
Toisaalta Karjalaisten erilaisuus myös kiehtoi. Ulkomaalainen naapurissa tuntui olevan monelle ylpeyden aihe.
"On ilmeisesti coolia, kun puhuu kiinaa ja on ulkomailta. Tällainen kuva jäi."
Kuukauden kurvailujen ja seurustelupyrkimysten jälkeen sopiva mökki löytyi. Karjalaiset solmivat vuokrasopimuksen toukokuussa. Ostaminen olisi ollut ulkomaalaiselle hankalaa, ja hinnatkin ovat Karjalaisen mukaan "tähtitieteellisiä." Sen sijaan vuokraaminen on edullista.
"Koko vuoden vuokrahinnalla et saa Vuokatista mökkiä hyvä jos kahdeksi viikoksi. Vuorilta tuleva vesi on ilmaista, puhdasta ja hajutonta, mutta juoda sitä ei voi. Sähkö on edullista, ja mitään inhottavia siirtomaksuja ei ole."
Tältä Karjalaisten mökki näytti alun perin. Kuva: Kyösti Karjalainen
Tie, joka johtaa Dazhenyun kylään. Kuva: Kyösti Karjalainen
Karjalaisten mökki sijaitsee Dazhenyun kylässä, Mutianyun kaupunginosassa, Huairoun kaupungissa. Paikka on ruuhkista riippuen tunnin tai neljän tunnin ajomatkan päässä perheen kotoa.
Dazhenyu tunnettaan Xiangshuihun Kiinan muurin osasta, ja Mutianyussa sijaitsee yksi Kiinan muurin tunnetuimmista turistikohteista. Mökiltä muurin turisteilta suljetulle villille osuudelle kävelee alle vartissa, Mutianyulle puolestaan on kahdeksan kilometriä.
Dazhenyussa asuu noin 150 ihmistä, joista suurin osa iäkkäitä. Paikallisten suhtautumista tulijoihin Karjalainen kuvailee lämpimäksi.
"Ihmiset tulevat juttelemaan ja kyselevät usein, että keitäs te oikein olette."
Erään mökkinaapurin pihassa käyskentelee kanoja ja kukkoja. Toisella on aasi ja kolmannella kaivinkone. Seinänaapurin asumus taas on niin askeettinen, että Karjalainen ihmettelee, miten he oikein pärjäävät talvipakkasilla.
"Kaikki ovat kuitenkin onnellisia ja yhteisöllisyys on kova. Iltaisin ja eritoten viikonloppuiltaisin kokoonnutaan kylän keskellä olevalle kentälle, jossa naiset harrastavat rivitanssejaan, miehet pelaavat paikallista shakkia ja polttelevat molberia. Saattaapa miehillä olla taskussa jäykkääkin, sen kyllä haistaa heti."
Dazhenyun kylä tunnetaan myös taidekoulusta, johon saattaa yhtäkkiä tulla satoja nuoria opiskelemaan taiteita, piirtämistä ja muotoilua.
"Kylläpä useana aamuna viime kesänä kuului kivoja huokauksia ja kohahduksia, kun Paltamon mies työnsi päänsä portista ulos ja vastassa oli satoja nuoria kiinalaisia taiteilijan alkuja. Ja sitten se vasta ihmettely alkoi, kun opiskelijat tajusivat, että puhun jonkin verran kiinaa", Karjalainen kuvailee.
Sataneliöinen mökki kattaa makuuhuoneen, tuvan, olohuoneen, keittiön ja kaksi pesuhuonetta.
Aidatulla pihalla on keinonurmi, omena- ja persimonipuut, erillinen ruokailuhuone ja aiemmin myös Karjalaisen "toivomuskaivoksi" ristimä vesikeidas. Kiinalaisille vesi on tärkeä fengshuin elementti, mutta Karjalainen ei moisesta innostunut.
"Meillä toivomukset tehdään ihan perinteisin menetelmin, eikä siihen vettä tai kaivoa tarvita."
Myös ruokailuhuone näytti Karjalaisesta olevan lekaa vailla. Sen seinistä kaksi muodostui pihamaata kiertävästä muurista ja kaksi ikkunoista. Jo vuokrasopimusta tehtäessä Karjalainen kysyi omistajalta, voisiko "ruokailuhuoneen sisustusta muuttaa vähän". Vuokranantaja antoi luvan, jos kuluja ei hänelle tulisi.
"Kiittelin kovasti ja kerroin, että ruokailuhuoneesta tulee sauna. Sitä jouduin kyllä vähän tarkemmin hänelle kertomaan, mikä sauna on."
Ensin Karjalainen aikoi kuitenkin heittää hyvästit vesikeitaalle. Sen paikalle hän rakentaisi terassin, sillä entinen oli päässyt lahoamaan.
"Eihän se ole paltamolainen eikä mikään, joka ei Kiinan muurille uutta terassia rakenna", mies sanoo.
Terassin rakentaminen alkoi suunnittelulla ja puutavaran hankinnalla. Kainuussa Karjalainen olisi soittanut Klemanin Jorkille , mutta Kiinaan asti tutun miehen apu ei yltänyt.
Niinpä Karjalainen tutki puutavaratarjontaa netistä, tulosti kuvia ja lähti kylälle kyselemään, mistä kuvissa olevia tarpeita voisi hankkia. Kun oma kylä oli pelkkää "eioota", piti reviiriä laajentaa. Lopulta eräs kaveri näppäili Karjalaisen puhelimen navigaattoriin kohteeksi Nanchangin torin Huairoun kaupungissa. Etäisyyttä perille oli noin 40 kilometriä.
Torilla asiointi edellytti maskia, kuumeettomuutta, koronasovellusta puhelimessa ja asiallista käytöstä.
"Koronan aikana torille pääsy ei ole yhtä selvää kuin menisi esimerkiksi Suomussalmella torille karjahtelemaan."
Itse toria Karjalainen kuvailee "vähän kuumottavaksi". Myynnissä on samanlaisia tuotteita kuin Wuhanin torilla, josta koronaviruksen arvellaan olevan peräisin. Karjalainen vältteli epäilyttäviä alueita ja etsiskeli puutavarakauppiasta. Lopulta sellainen löytyi keskeltä toria.
Ostoskoriin päätyi venäläistä mäntyä ja kaikki muutkin terassimateriaalit. Hintaa kattaukselle kertyi 250 euroa. Kuljetus kolmirenkaisella rahtimopolla perille maksoi kahdeksan euroa.
Terassi valmistui kahdessa päivässä.
"Toivomuskaivo" Kuva: Kyösti Karjalainen
Valmis terassi. Kuva: Kyösti Karjalainen
Mökin uudeksi vesielementiksi Karjalainen hankki ilmatäytteisen porealtaan.
"Se osoittautui erittäin mainioksi, tosi kiva laite. Suosittelen myös Kainuuseen."
Tosin ensimmäisen iloisen perhekylpyillan jälkeen vekotin ilmoitti viasta eikä lähtenyt käyntiin. Vika lakkasi, kun vaihtoi toiseen pistorasiaan. Taas mentiin. Ihanuutta kesti muutaman viikonlopun, kunnes sade yllätti ensi kertaa. Perhe nousi altaasta, ja Saara -vaimo ryhtyi kauhomaan haavilla roskia ennen altaan peittämistä.
"Yhtäkkiä kuului melkoinen huuto. Sillä hetkellä, kun metallinen haavi tavoitti veden pinnan, jytkähti käteen sähköisku", Karjalainen muistelee.
Kastunut tekonurmi oli maadoittunut. Kun jalat olivat nurmella ja haavi osui veteen, paljastui jännite. Yleismittari näytti yli 130 volttia.
Vaaratilanne aiheutti päänvaivaa kansainvälisellä tasolla, sillä ratkaisua etsiessään Karjalainen soitteli ympäri Kainuuta. Jokelaisen Veikko antoi Uvan pirtistä lukuisia vinkkejä. Myös Moisasen Jarmo ja Hyvärisen Ilkka Kajaanista osallistuivat, mutta tuloksetta.
Karjalaista melkein itketti, kun sähkökeskuksesta löytyi kirjo johtovärejä ja -paksuuksia. Jännitteitä mittaillessaan hän sai sulakkeen kannan ja esimerkiksi maadoitetun hanan väliseksi lukemaksi merkilliset 400 volttia. Mökissä oli kuitenkin yksivaihejärjestelmä, jonka suurin mahdollinen jännite oli 220 volttia.
Karjalainen kävi läpi kaikki johdot ja liitokset, mutta ongelma jatkui. Lopulta hän otti yhteyttä Kuluntalahdessa asuvaan Haverisen Kariin .
"Karin tiedetään olevan niin säpäkkä ukko, että kun kerrostalotyömaata katselee ulkoa päin, niin voi nähdä Haverisen työjelemässä kahdessa huoneessa yhtä aikaa", Karjalainen kehuu.
Haveriselta irtosi ratkaiseva vinkki, jonka myötä Karjalainen otti yhteyttä paikalliseen sähköyhtiöön. Sähkömiesten tullessa paikalle vika tuntui olevan jo valmiiksi tiedossa.
"Suureksi ihmetykseksi koko 150 asukkaan kylässä oli ollut sama ongelma."
Vika oli paitsi hengenvaarallinen myös sähkölaitteille tuhoisa. Naapuri kertoi, että televisioita ja kännykän latureita oli särkynyt jatkuvasti. Sähkömiesten 20 minuutin työskentelyn jälkeen ongelma oli poispyyhitty.
Miten se puun pätkä voikin olla aina millin tai kaksi liian lyhyt.
Kesällä Karjalainen alkoi saunanrakennuspuuhiin, ensi kertaa elämässään.
Hän oli aikeissa tilata elementeistä kasattavan saunan paikalliselta valmistajalta. Kiinassa myydään suomalaisia saunatarvikkeita, vaikka paikallisilla saunoja ei juuri ole.
Karjalainen kuvailee, etteivät kiinalaiset oikein ymmärrä saunaa, eivätkä edes arvosta sitä. Talvipakkasilla kyläläiset harventavat peseytymistiheyttään ja istuvat sekä nukkuvat kylmissä asunnoissaan toppavaatteet päällä.
Elementtisauna olisi maksanut yli 5 000 euroa, joten Karjalainen päätyi askartelemaan itse. Samalla hän keksi haluta myös muotolauteet.
Tarvikehankinta vaati taas sinnikkyyttä. Tällä kertaa tietoa ja tarvikkeita löytyi verkosta, mutta kiinaksi. Sanakirja kaverina tilauksien teko vei tuntikausia. Yksin vesiohenteisen puuvahan metsästys otti koville.
Puutavaraa Karjalainen hankki jo tutuksi tulleelta torilta. Sisätiloihin hän valitsi paneelit, lauteet ja rimat suomalaisesta kuusesta. Materiaalit löytyivät 3000 kilometrin päästä Guangzhousta. Hintaa kertyi alle 40 euroa. Samassa rahdissa tulivat kiuaskivet, lasiovi sekä löylykiulu kauhoineen.
Karjalainen haaveili puulämmitteisestä kiukaasta, mutta polttopuita katsellessaan hän näki pelkkiä risuja. Saapusalla ei ollut Törmänmäen kaltaisia pilkevarastoja. Mies kallistui sähkökiukaaseen. Sen hän tilasi Paltamosta.
Rakennuslupaa mallasi vuokraemännän ja kylän johtajan vierailut. Viemärikysymykseen vieraat tuumasivat, että seinästähän löytyy vanha, tukittu aukko kadulle: poksauta se auki ja laske kylpyvedet kartanolle.
"Piti oikein pariin kertaan kysyä, eikö sitä muuta vaihtoehtoa ole."
Ei ollut.
Heinäkuussa sää oli Karjalaisen mukaan silkkaa "rakentajan unelmaa": päivällä 33-37°C ja illalla viileät 27°C. Puuha oli muutenkin varsin opettavaista. Lauteiden pyöreitä kulmia leikatessa Karjalaiselle avautui ensi kertaa Ahti -isän hokema: "se joka tyynen makaa, se myrskyn soutaa." Nimittäin geometrian tunneilla Paltamon lukiossa olisi kannattanut olla hereillä.
Hermot menivät kerran jos toisenkin. Miten se puun pätkä voikin olla aina millin tai kaksi liian lyhyt.
Mieleen jäi erityisesti ilta, jona Karjalainen porasi tukittua viemärinreikää kadulle kylän johtajan ohjeiden mukaisesti.
"Kun katsoin reiästä ulos, niin naapurin mummo olikin kadun puolella ihmeissään seurannut ja kuunnellut touhua ja päätti yhtä aikaa katsoa reikään. Siinä me toisiamme ihailimme hetken aikaa. Se oli herkkä hetki se."
Sähkötöihinkin Karjalainen pääsi taas, sillä kiinalainen sähkömies oli koonnut alkuperäiset johdot eri paksuisista ja yhteen pyöräytetyistä pätkistä erkkariteipillä päällystettyinä.
Uudella syöttöjohdolla sauna alkoi lämmetä.
Sauna suomalaisella sisustuksella. Kuva: Kyösti Karjalainen
Saunan pukuhuone valmiina. Kuva: Kyösti Karjalainen
Sauna Kiinan muurin kupeeseen valmistui reilussa kuudessa pidennetyssä viikonlopussa.
Karjalaisesta oli kerrassaan mahtavaa esitellä lopputulosta perheelleen, sillä hän oli pitänyt yksityiskohdat vaimolta salassa.
"Täytyy sanoa, että oli kyllä mukava seurailla hänen ilmettään, kun hän ei tiennyt, millainen sauna meille oli rakentunut."
Karjalainen kiittää auttajiaan ja lupaa lämmittää kivet kainuulaisille vieraille.
Nyt Dazhenyussa on lunta muutama sentti ja pakkasta joitakin asteita. Niissä maisemissa joulusauna tuntunee siltä kuin sen pitääkin.
"Täällä on nyt hyvä olla, mutta jouluna tekisi mieli olla Suomessa ja Paltamossa. Sitä ei voita mikään", Karjalainen tuumaa.
Kyösti Karjalaisella on Youtube-kanava Kyosti Koo .