Mielipiteet

Puheenvuoro: Kymmenen vuotta Kajaanin opettajankoulutusyksikön lakkautuksesta – kielteiset vaikutukset näkyvät yhä kainuulaisessa arjessa

Kajaanissa toimivat vuosina 1900–2013 Kajaanin seminaari ja sen työtä jatkaneet Kajaanin opettajankoulutuslaitos ja Kajaanin opettajankoulutusyksikkö.

Laitoksen saaminen oli aikoinaan merkittävä lottovoitto syrjäiselle korpikaupungille.

Seminaarin rakentaminen työllisti runsaasti seutukunnan asukkaita ja valmistuttuaan opinahjo työllisti melkoisen joukon opettajia ja muita työntekijöitä.

Kainuuseen saatiin noina vuosina hyvin koulutettuja opettajia.

Opinahjon musiikillinen taso oli erittäin korkea, sillä siinä toimi ennen sotia muun muassa oma sinfoniaorkesteri.

Vuosien saatossa entiselle Puustin pellolle kohonneesta laitoksesta tuli instituutio, jonka vaikutuksesta muun muassa monet urheilulajit kotiutuivat Kainuuseen.

Esimerkiksi pesäpallo, koripallo ja jääkiekko ilmaantuivat seudulle ensimmäisen kerran juuri seminaarin ansiosta ja levisivät valmistuneiden opettajien mukana eri puolille Kainuuta.

Laitoksen vaikutukset eivät heijastuneet pelkästään urheiluun, vaan myös kulttuuriin ja sivistyselämään.

Opinahjon musiikillinen taso oli erittäin korkea, sillä siinä toimi ennen sotia muun muassa oma sinfoniaorkesteri.

Samoin kuvataiteet, teatteri ja museo- ja kirjastotoiminta olivat korkealla tasolla ja vaikuttivat merkittävällä tavalla koko Kainuun kulttuurielämään.

Kainuun poikkeuksellisen vahva maakuntaidentiteetti on johtunutkin usein opettajista, jotka ovat halunneet vahvistaa kotiseutunsa asioita.

Vuonna 1974 Kajaanin seminaarin toiminta loppui ja siitä tuli Oulun yliopiston alainen filiaali.

Muutoksesta huolimatta laitos tarjosi monille kainuulaisille nuorille jatko-opiskelupaikan ja sitä kautta varman leivän.

Monet valmistuneista nuorista jäivät mieluimmin Kainuuseen kuin lähtivät leivän perässä muualle.

He toimivat usein kyliensä kylätoiminnan primus motoreina edistäen monia asioita.

Kainuun poikkeuksellisen vahva maakuntaidentiteetti on johtunutkin usein opettajista, jotka ovat halunneet vahvistaa kotiseutunsa asioita.

Laitoksessa valmistui satoja graduja ja lukuisa joukko muita opinnäytteitä, jossa tutkimuskohteena oli usein kainuulaiskoulut ja niiden opetus.

Kajaanin filiaali koettiin Oulussa usein ongelmallisena, koska se pyrki toteuttamaan omia hankkeitaan, jotka Oulussa koettiin kilpailevina.

Koska tiedekunnan kokouksissa oululaisedustajilla oli enemmistö, Kajaanin hankkeet usein torpattiin. Tämä synnytti Kajaanissa tyytymättömyyttä, sillä Kajaanissa kyettiin usein toimimaan kustannustehokkaammin kuin Oulussa.

Kajaanin opettajankoulutusyksikössä työskenteli 2000-luvun alussa pari sataa työntekijää. Päätoimisia opiskelijoita oli 600–700. Lisäksi kampuksella opiskeli vuosittain noin tuhatkunta täydennyskoulutuksen opiskelijaa.

Opetusharjoittelunsa he suorittivat yleensä Kainuun kunnissa ja toivat syrjäseutujen kouluihin uusia opetusmenetelmiä ja nuorta intoa. He järjestivät myös lukuisia tapahtumia ja osallistuivat usein muun muassa urheiluseurojen toimintaan.

Laitoksessa valmistui satoja graduja ja lukuisa joukko muita opinnäytteitä, jossa tutkimuskohteena oli usein kainuulaiskoulut ja niiden opetus. Tutkimustiedot siirtyivät myös seudun koulujen opetukseen.

Tämä ilmeni esimerkiksi liikuntaan liittyvissä opinnäytteissä, joista saatuja tuloksia sovellettiin maakunnan kouluihin.

Gradut lisäsivät myös eri kuntien koululaitosten tietoisuutta menneisyydestään. Monet opiskelijat harjoittivat jatko-opintoja ja väittelivät Kajaanin opettajankoulutusyksikössä.

Laitoksen arkisto ja kirjasto tyhjennettiin. Tuo vaihe oli hyvin traumaattinen sekä henkilökunnalle että opiskelijoille.

Vuonna 2010 Oulun yliopisto päätti lakkauttaa Kajaanin opettajankoulutusyksikön vuoteen 2013 mennessä. Siitä alkoi vuosia jatkuneen laitoksen näivettämisen loppuvaihe.

Tieto koulutuksen loppumisesta vähensi selvästi opiskelijoiden tuloa Kajaaniin. Lakkautuspäätös lisäsi heidän ahdistustaan valmistumisestaan.

Myös henkilökunnan työskentelymotivaatio heikkeni ja niinpä useat pyrkivät hakeutumaan muualle. Keväällä 2013 osa henkilökunnasta irtisanottiin tai siirtyi Ouluun.

Samalla laitoksen arkisto ja kirjasto tyhjennettiin. Tuo vaihe oli hyvin traumaattinen sekä henkilökunnalle että opiskelijoille. Alasajoon liittyviä tukitoimia ei juuri ollut ja jäljellä oleva väki työskenteli suorituskykynsä äärirajoilla.

Alasajossa seudun aluetaloudesta hävisi noin 20 miljoonaa euroa.

Lakkautuksen jälkeen Kajaani muuttui aikaisempaa hiljaisemmaksi ja aneemisemmaksi.

Monien kaupungin kulttuurilaitosten, kuten elokuvateatterin ja kaupunginteatterin kävijämäärät supistuivat. Erilaisia liikunta- ja kulttuuritapahtumia eikä tieteellisiä seminaareja ei enää järjestetty.

Alasajossa seudun aluetaloudesta hävisi noin 20 miljoonaa euroa. Vaikutukset heijastuivat myös asuntomarkkinoille.

Laitoksen lakkautus heikensi merkittävästi seudun nuorten akateemisia jatkokoulutusmahdollisuuksia ja vauhditti Kainuusta muualle suuntautuvaa muuttoliikettä.

Kun nuoret lähtivät muualle opiskelemaan, he eivät enää valmistuttuaan palanneet kotiseudulleen. Tämä on heijastunut selkeästi Kajaanin ikärakenteeseen.

Vuonna 2013 toteutetun Kajaanin opettajankoulutusyksikön lakkautuksen kielteiset vaikutukset näkyvät yhä tässä maakunnassa ja sen arkipäivässä.

Reijo Heikkinen

professori