Kulttuuri

Suomalaisia elokuvia tehdään nyt kaikkialla muualla kuin Suomessa, ja erityisen moni kuvausryhmä suuntaa Viroon – ohjaaja Saara Saarela kertoo, mikä sinne vetää

Teemestarin kirja -romaaniin perustuva Veden vartija on yksi monista suomalaisista elokuvista, jotka on kuvattu Virossa. Ensi vuonna ensi-iltansa saavaa elokuvaa filmattiin myös Norjassa ja Saksassa. Samaan aikaan entistä suurempia kansainvälisiä tv- ja elokuvatuotantoja on saatu houkuteltua Suomeen. Miten Suomi pärjää kansainvälistyneessä elokuvamaailmassa?

Suomalainen elokuvatuotanto on kansainvälistynyt hurjaa vauhtia viimeisten kymmenen vuoden aikana. Suomeen on saatu houkuteltua entistä suurempia kansainvälisiä elokuva- ja sarjatuotantoja. Samaan aikaan entistä useampi suomalainen elokuva tehdään osittain tai kokonaan ulkomailla ja tuotannoille hankitaan kansainvälistä rahoitusta.

Yksi ulkomailla kuvatuista suomalaiselokuvista on Saara Saarelan ohjaama Veden vartija . Emmi Itärannan Teemestarin kirja -romaaniin perustuvaa elokuvaa kuvattiin viime kesänä ja syksyn alussa Virossa, Norjassa ja Saksassa.

Saarelan mukaan kuvauspaikkojen valintaan vaikuttivat sekä rahoitus että sisällölliset ja maisemaan liittyvät toiveet. Elokuva kertoo nuoresta teemestarista, joka saa selville, että kuivuneessa maailmassa vesi on tappava salaisuus.

– Kyseessä on paitsi nuoren naisen sankaritarina, niin myös dystopia eli kuva tulevaisuuden yhteiskunnasta. Tarvittiin paikkoja, jotka eivät ole tätä päivää, hän sanoo.

Sopivan ajattomia paikkoja etsittiin Norjan puuttomilta tuntureilta sekä Viron neuvostoajan kunnostamattomista miljöistä.

– Virosta, Norjasta ja Saksasta löytyi rahoitusta sekä hyviä yhteistyökumppaneita, hän perustelee. Elokuvan päärahoittaja on Suomen elokuvasäätiö.

Virossa on osaava henkilökunta

Etenkin Virosta on tullut suomalaistuotannoille suosittu kuvauspaikka. Samaan aikaan Veden vartijan kanssa viime kesänä kuvattiin Elisa Viihteen alkuperäissarjaa Mädät omenat , joka tulee katsottavaksi suoratoistopalveluihin ensi vuonna. Aiemmin Virossa on kuvattu muun muassa elokuvat Ikitie , Miekkailija , Puhdistus , Se Mieletön remppa ja Näkemiin Neuvostoliitto .

Saara Saarelan mukaan kuvaaminen Virossa on helppoa ja mutkatonta. Maa on verraten lähellä, ja se on kulttuurisesti sekä maisemaltaan sopivan tuttu. Myös joustava rahoitusjärjestelmä ja työvoiman edullisuus houkuttelevat maahan. Virossa elokuvan tuotantokannustimena voi saada kuluista hyvitystä 30 prosenttia. Suomessa summa on 25 prosenttia.

Myös audiovisuaalisen alan ammattitaito on Virossa tasokasta. Toimivan tuotantokannustinjärjestelmän ansiosta siellä on tehty isoja kansainvälisiä tuotantoja, mikä väistämättä kasvattaa osaamista.

Esimerkiksi Veden vartijassa lähes koko operatiivinen kuvausryhmä oli Virosta. Taiteellisesti vastuullinen ryhmä tuli Suomesta. Virolainen kuvausryhmä oli kalustoineen osittain mukana myös Norjan ja Saksan kuvauksissa suomalaisten työntekijöiden lisäksi. Saksassa käytettiin lisäksi paikallista teknistä henkilöstöä.

Isot kansainväliset tuotannot löysivät Suomen Lapin

Lapin elokuvakomissio on tehnyt yli kymmenen vuotta töitä houkutellakseen kansainvälisiä elokuva- ja draamatuotantoja Suomen Lappiin. Kilpailuasema kansainvälisistä tuotannoista parani, kun Suomen valtio otti vuonna 2017 käyttöön tuotantokannustimen. Se on 25 prosentin maksuhyvitys, jonka tuotantoyhtiö voi saada Suomessa syntyneistä kuluistaan.

– Kannustin on vaikuttanut etenkin tuotantojen kokoluokkaan. Olemme saaneet Suomeen entistä isompia tuotantoja, kertoo elokuvakomissaari Kirsikka Paakkinen .

Mukana on ollut puhtaasti kansainvälisiä tuotantoja, suomalaisten ja ulkomaisten yhtiöiden yhteistuotantoja sekä kotimaisia tuotantoja. Elokuvien lisäksi Lapissa on kuvattu useita tv-sarjoja.

Paakkisen mukaan elokuva- ja draamatuotannot ovat nykyään todella kansainvälisiä. Niitä ei kuvata ainoastaan tuotantoyhtiön kotimaassa, vaan monessa eri maassa. Myös rahoitusta kerätään useista maista, joten yhteistuotannot ovat yleisiä. Tässä kilpailussa Suomen – ja erityisesti Lapin – valtteja ovat maisemat, lumisuus sekä hyvä infra: esimerkiksi majoitusta ja ravitsemuspalveluita on hyvin saatavilla.

– Kansallinen tuotantokannustin on Lapille ensiarvoisen tärkeä, koska täällä ei ole alueellisia kannustimia, hän sanoo.

Esimerkiksi Tampere ja Turku maksavat lisäksi omia alueellisia tuotantokannustimiaan av-alan tuotannoille. Juuri viime viikolla tuli tietoon, että Tampereella kuvataan parhaillaan suurta Hollywood-elokuvaa, joka työllistää 60–100 suomalaista elokuva-alan ammattilaista. Kuvauspaikan valintaan vaikuttivat muiden seikkojen lisäksi rahoitusjärjestelyt.

Business Finlandin kanavoimaa kansallista tuotantokannustinta jaetaan vuosittain noin 10–12 miljoonaa euroa. Vastaavasti tuotantoyhtiöt jättävät kuvaus- tai jälkikäsittelypaikkakunnalle miljoonien eurojen tulot, sillä pitkän elokuvan tai draamasarjan työryhmä viipyy paikkakunnalla kauan ja tarvitsee majoitusta, ruokaa ja kuljetuspalveluita.

Pelkästään Lapin elokuvakomission alueella tulojen arvioidaan olevan vuosittain 1–2 miljoonaa euroa.

Virolaisohjaaja halusi Lapin avaruutta

Viron kansainvälisesti arvostetuimpiin elokuvaohjaajiin kuuluva Veiko Õunpuu vietti useita kuukausia Suomen Lapissa etsiessään kuvauspaikkoja ja kuvatessaan elokuvaa Viimeiset . Moderniksi westerniksi luonnehdittua elokuvaa tehtiin Ylläksen lähistöllä sekä Kilpisjärvellä kolme vuotta sitten. Elokuva saa Suomessa ensi-iltansa marraskuussa.

Õunpuun mukaan Lappi oli kuvauspaikkana ehdoton, koska hän halusi elokuvan maisemaksi "vaikuttavan avaruuden", jollaista löytyy vain Lapista. Kuvauspaikassa on hänen mielestään oltava oikea fiilis.

– Käsikirjoituksesta tulee ideoita ja kuvia päähän. Sitten on haettava paikkoja, jotka ovat lähellä sitä ensimmäistä välähdystä, vaikka ajatus muuttuisikin kuvausten aikana, hän kuvailee.

Elokuvan rahoitus tulee muun muassa Viron ja Suomen elokuvasäätiöiltä sekä hollantilaiselta Netherlands Film Fundilta. Õunpuun mukaan rahaa on aina kerättävä monista lähteistä, mistä ikinä vain saa.

– Ja yleensä raha myös jää sinne, mistä se on saatu, hän huomauttaa.

Esimerkiksi Viimeiset -elokuvan jälkituotantoon saatiin rahoitus Hollannista. Ehtona oli, että jälkityöt pitää tehdä siellä.

Veden vartija ehdittiin kuvata ennen koronarajoituksia

Koronapandemia on pannut monen elokuvaprojektin aikataulut uusiksi. Õunpuuta on tuskastuttanut odottaminen, sillä Viimeiset on ollut jo vuoden verran valmiina. Filmi oli tarkoitus panna ensi-iltaan viime keväänä, jolloin se olisi voinut osallistua suurille elokuvafestivaaleille. Suurimpiin tapahtumiin hyväksytään elokuvia, jotka saavat ensi-iltansa kyseisellä festivaalilla. Sitten tuli korona, ja kaikki siirtyi.

– En osaa aloittaa uutta elokuvaa tai kirjoittamista, ennen kuin ihmiset ovat nähneet edellisen työni. Ulkopuoliset näkevät sen aina niin eri tavalla kuin itse, hän sanoo.

Filmi esitettiin lopulta Suomessa Rakkautta & Anarkiaa -tapahtumassa syyskuun lopussa, ja se tulee elokuvateattereihin 13. marraskuuta. Virossa ensi-ilta oli syys-lokakuun vaihteessa.

Saara Saarela ehti työryhmineen saada Veden vartijan kuvaukset valmiiksi kesän ja syksyn aikana juuri ennen kuin pandemian toinen aalto toden teolla alkoi ja rajoitukset kiristyivät entisestään. Vaikka itsellä kävi hyvä tuuri, hän pitää tilannetta kaiken kaikkiaan sietämättömänä: etänä ei voi filmata.

– Pahimmillaan voi viedä vuosia, ennen kuin suomalaisen elokuvatuotannon hyvin käyntiin lähtenyt kansainvälistyminen palaa rajoitusten jälkeen entiselleen, hän pohtii.