Koti-Kajaani

Valtuustosta viisaita: Ollaan ylpeitä kodistamme

Jotta jonkin paikan tai alueen voi tuntea tai valita kodikseen - pysyvämmäksi asuinpaikakseen -, on alueella oltava oma identiteetti. Se tarkoittaa yleensä historiaa, kulttuuria, ympäristöä, tapahtumia ja yhteisöjä. Varma ja todennäköinen leipäpuu toimeentulon antajaksi on koettu tähän asti tärkeimmäksi, mutta nyt Kainuu kärsiikin enemmän työntekijäpulasta kuin työttömyydestä.

Kun itse opiskelujen päättyessä mietin Kainuuseen paluuta, pyöri mielessä, että eihän siellä (täällä) ole edes jääkiekkojoukkuetta. No nyt on ja Hokki onkin elänyt kiehtovaa vuoristorataa menestyksen ja alhojen tiellä. Ja onhan meillä AC ja mukaansaottavia harrastusyhteisöjä tämänkokoiseksi maakuntakeskukseksi kiitettävän laajasti kulttuurin, liikunnan ja monen monien toimintojen alalla. Lasten harrastukset ovat tuoneet ja tuovat monet perheet hyviksi tutuiksi. Näin syntyy uusia kotouttavia yhteisöjä.

Kajaanin kaupunkistrategia on kuitenkin hyvistä tavoitteista ja termeistä huolimatta kuin minkä tahansa keskiverron kylän tavoite. Kajaani ja Kainuu maakuntalauluineen, historiansa, yhden maailman suurimman Lumi-tietokoneensa ja ympäristö-akkukemikaalitehdas Terrafamen ja monen muun asian takia, on kaikkea muuta kuin tavallinen maakunta ja maakuntakeskus.

Vastarannan kiiskeys, kaikesta valittaminen ja tulevaisuuden tekemisen pelko on jätettävä ruikuttajille. No saahan heitäkin olla, mutta antaa heidän räksyttää omissa poteroissaan. Ei ole oikein, että meillä niin monet ovat kampittamassa taloudellista kehitystä ja vaurastumista meille luontevien ja meidän luonnonvaroihin keskittyvillä aloilla. Juuri nyt kehityksen taklaajia on sellutehdashankkeen ja Terrafamen ympärillä. Terrafame on ollut nyt korona-aikana niin Kajaanin kuin Sotkamonkin kuntatalouden pelastaja. Kaupunginvaltuustossakin innokkaimmat rahan tuhlaajat vastustavat verotulojen maksajia, tuojia.

Meidän pitää antaa yrittäjien yrittää. Yrittänyttä ei pidä laittaa ja työtä ja tekemistä oppii vain tekemällä. Ja virheistä pitää vain oppia. Nykyaikana säännöt, ehdot ja seuranta ovat sellaisella tasolla, että korvaamattomia vahinkoja ei pääse syntymään.

Kun itse olin ensimmäistä kertaa ehdolla kaupunginvaltuustoon, ei sekään mennyt ihan sääntöjen mukaan. Kaupunginlakimies Sakari Korhonen tuli vuosia myöhemmin kertomaan, että en olisi oikeasti ollut vaalikelpoinen. Kirjat ja muuttoilmoitus olivat kunnossa, mutta minulla ei ollut silloin kaupungissa vakituista asuntoa. Vain lomatyön aikainen osoitekämppä sairaalan asuntolassa. No en koe vieläkään, että se loukkasi silloin kohtuuttomasti kenenkään kaupunkilaisen etua. Sitten valtuustossa tunsin, että olin oikeassa paikassa yrittämässä toimia kotikaupunkimme eduksi.

Ja paljon olisi tekemistä. Nyt ei löydy rohkeutta ja voimaa parantaa kaupungin saavutettavuutta ja yhteyksiä suorimpia reittejä myöten länteen ja saada Oulujärven kehityspotentiaali käyttöön. Kaupunkikeskustan kehitys kituu, kun luontevin liikenneyhteys Karolinerburgin kohdalta jättää tärkeimmän alueemme mutkien taakse umpiperäksi. Ja taloutta ei saada tasapainoon.

Kirjoittaja on Kajaanin kaupunginvaltuutettu.