Koti-Kajaani

Valtuustosta viisaita: Raha ratkaisee – vai ratkaiseeko sittenkään?

Kaupunginvaltuuston päättämän ensi vuoden talousarvion alijäämäisyydelle löytyy perusteluja, mutta aihetta hurraahuutoihin luvut antavat vähänlaisesti. Keskustelu kaupungin toiminnoista on pitkälti kiteytynyt rahaan tai paremminkin sen puutteeseen. Raha ei ole tietenkään yhteiskunnasta minnekään hävinnyt; välillä se vaan tuntuu valuvan jonnekin ikään kuin yksiin ja samoihin taskuihin. Vaikka raha on loppujen lopuksi vain väline, vaikuttaa sen voima kaikkeen valtiontalouden tilasta kotitalouksien kykyyn selvitä laskuistaan.

On tosiasia, että eläminen ja jopa pelkkä oleminen on kallistunut voimakkaasti. Toisaalta hintoja ja rahan menoa ei kannattaisi pelkästään surkutella. Tiukasta taloudenpidosta huolimatta voimme iloita monista kaupunkilaisia hyödyttävistä asioista, joita pystytään hankkimaan tai toteuttamaan. Katseesta kaupungin tulevaisuuteen kertoo muun muassa uuden kaupunginvarikon ja päiväkodin rakentaminen.

Säästäminen lienee jo jatkumo kaupungin eri toimialojen talouden pitämiseksi raamissa. Välillä voi jopa tuntua nurinkurisesti siltä, ettei vaan säästöjä tehdessä kustannukset kasvaisi. Kaupunki joutuu miettimään, mistä tarpeettomista rakennuksista luovutaan.

Myös korjaamista odottavat kohteet kaupungin infrassa saattavat siirtyä tuleville vuosille. Tämä voi näkyä asukkaalle vaikkapa siinä, että koloisen kotikadun kunnostamisen odotus jatkuu. Tällaisessa kurjuuden jakamisessa korostuu kaupunkilaisten tasapuolinen kohtelu. Pelkkiä leikkauksia ei voi tehdä loputtomiin vaan kaupunki joutunee miettimään myös mahdollisuuksia uusiin tulonlähteisiin.

Ihan kaikella toiminnalla ei kuitenkaan ole suoraa hintalappua. Esimerkiksi kaavoituksella ja maankäytöllä voidaan vaikuttaa asumisen mielekkyyteen tai siihen, miten ympäröivästä luonnosta voi nauttia. Ympäristön viihtyisyys ei tarkoita aina kalliita ratkaisuja. Monet pienet ja vähän isommatkin onnellisuuden aiheet voivat olla sellaisia, ettei rahapussia tarvitse aina avata.

Tyytyväistä elämää voi viettää monella tapaa. Erään kohtaamani ilmeisen vähällä toimeentulevan kaupunkilaisen sanoissa saattaa olla jotain viisautta: ”Ei voi olla menoja, jos ei ole tuloja”. Ehkä kaupunginkaan taloudessa ei kannata yrittää pitää yllä sen kaltaista elintasoa, missä varsinaisesta elämisen tasosta joudutaan tinkimään.

Kari Kemppainen (sdp.)

Kirjoittaja on kaupunginvaltuuston varajäsen.