Koti-Kajaani

Vapaaehtoisen puheenvuoro: Mitä Saapas-toiminta merkitsee minulle

"Ihminen on olemassa, kun joku kuulee hänen tarinansa." Tästä Saapas-toiminnassa on kysymys – herkällä korvalla liikkeellä olemista, läsnäoloa nuorten ihmisten iloissa, suruissa, taisteluissa ja unelmissa!

Tämä on merkinnyt minulle etsiviä askelia kaduilla, pihoilla, puistoissa, kouluilla ja sosiaalisen median eri alustoilla. Se on merkinnyt vuosien varrella lukuisia askelia eri festareilla: Posion yöttömässä yössä, jossa pohjoinen kansa istuu tulilla. Askeleita Kalajoen hiekoilla, josta saapaslaiset ovat palanneet kotiin korvakäytävät hiekan vallassa. Kainuun festareista Vuokatin vaaran Pipe-fest ajalla on sydämessäni aivan erityinen paikka.

Saapas-toiminta merkitsee yksilöllisten ja yhteiskunnallisten kipujen kohtaamista eläen siinä luottamuksessa, ettei ole toivottomia ihmisiä. On vain toivonsa hukanneita ja Saapas voi auttaa tuohon toivoon tarttumisessa. Se merkitsee myös pieniä hetkiä, joissa tarjotaan laastaria, olkapäätä, vettä, laturia tai kyytiä asianmukaisen avun piiriin.

Olen lähtenyt Saappaan vapaaehtoiseksi tasan 40 vuotta sitten tammikuussa 1982. Koulutuksessa minua kosketti syvästi arvomaailma, jossa liityttiin ajatuksiin "Auta ensin eniten kärsiviä tai auta ensin sitä, joka on onnettomampi kuin sinä tässä hetkessä."

Yhteiskunnallinen vastuuni ja kristityn vastuu heräsi minussa. Rakkaus sai muodon Saapas-toiminnassa.

Vapaaehtoiset ovat aina olleet Saapas-toiminnan sydän. Saapas-ryhmässä olen kokenut yhteisöllisyyttä, jossa toimitaan tasa-arvoisina koulutustaustasta, ammatista, opiskelupaikasta, vaikeuksista tai menneisyyden kasvuolosuhteista riippumatta. Meitä monella tapaa rikkinäisiä ihmisiä tarvitaan toinen toistemme tukijoina.

Neljän vapaaehtoisvuoden jälkeen minusta tuli erityisnuorisotyönohjaaja. Aloitin Nokian seurakunnassa 1996 kouluttamalla Saapas-ryhmän sinne. Vahva kotiseuturakkaus toi minut takaisin Kainuuseen jo samana vuonna. Alku ei työntekijänä ollut pehmeää perehtymistä. Työ alkoi tilanteesta, jossa vapaaehtoinen oli juuri loukkaantunut KatuSaappaan katuväkivaltatilanteessa vakavasti.

Kajaanin seurakunnan erityisnuorisotyönohjaajana olen edelleen sitoutunut Saappaan eri menetelmien käyttöön: KatuSaapas, FestariSaapas, NettiSaapas ja SaapasKahvila. Parhaillaan työstämme KouluSaappaan mahdollisuuksia. Vuoden 2022 yhteisvastuukeräyksen yksi kotimaan kohde on Saapas-toiminnan laajentaminen yhä uusille paikkakunnille ja kouluihin. Toteuttamalla Saapas-toimintaa seurakunnat sitoutuvat koko kirkon Ovet auki- strategiaan.

Nöyränä otan Saappaan elämäntyöpalkinnon vastaan samalla ajatellen niitä vuosien varrella rinnalla kulkeneita vapaaehtoisia ja työkavereita, joilla sydän on Saappaan muotoinen. Valtakunnallisesti Saapas-toimintaa koordinoiva Lasten ja nuorten keskus ry on myöntänyt Kainuuseen Saappaan elämäntyöpalkinnon myös pitkäaikaiselle vapaaehtoistyöntekijällemme, Paavo Kuvajalle sekä Saapasohjaajina toimiville Pasi Niemiselle ja Kari-Pekka Vehkaojalle.

Kainuun saapaslaisten ja vuosien varrella kohtaamiemme ihmisten kanssa haluan jakaa Viljo Kajavan runon sanat:

"Eikö ole elämisen arvoista

kun kaikkien yksilöllisten kipujen jälkeen

kun kaikkien yhteiskunnallisten kärsimysten jälkeen

voit vaeltaa housunlahkeet käärittyinä

alas kuiskailevaan rantaan,

ja ennen kuin varpaasi tavoittavat veden viivan,

saat kääntyä ja katsoa:

harmaa lato nauraa akannauruaan

heinäkuussa

korsia suupielessään."

erityisnuorisotyönohjaaja/Saapasohjaaja

Kajaanin ev.lut. seurakunta

Tarja Vehkaoja