Kotimaa

Verokarhu ja Venäjän karhu vähentävät maahanmuuttajien kiinnostusta tulla Suomeen, arvioivat suomalaiset Evan kyselyssä

Yli puolet suomalaisista katsoo, että Suomen maantieteellinen sijainti, korkeat elinkustannukset ja verotus sekä Venäjän läheisyys ovat tekijöitä, jotka vähentävät kiinnostusta muuttaa Suomeen. Asiaa selvitti kyselyssään Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva.

Evan toimituspäällikkö Sami Metelinen piti huomionarvoisena, että elinkustannukset ja verotus nähdään niin merkittävinä esteinä.

– Suomalaiset siis katsovat, että verotuksen ja elintason kokonaisuus ei houkuttele maahanmuuttajia Suomeen, vaan pikemminkin saa potentiaaliset tulijat miettimään kaksi kertaa, onko Suomi paras mahdollinen kohdemaa työn perässä muuttaville, Metelinen sanoi tiedotteessa.

Suomi on OECD-maiden joukossa viidenneksi kovin verottaja 43 prosentin veroasteella, kun OECD-maiden keskiarvo on 34 prosenttia. Hintataso Suomessa on OECD-maiden keskiarvoa korkeampi ja palkkataso matalampi.

Maahanmuuton esteiksi arvioitiin myös ilmasto ja sääolot. Hieman alle puolet uskoi, että Suomen vetovoimaa vähentävät myös byrokratian määrä sekä työpaikkojen kielitaitovaatimukset. 40 prosenttia arveli, että Suomessa puhutut kielet muodostavat esteen maahanmuutolle.

Vaikka moni piti ilmastoa ja säätä esteenä maahanmuutolle, nousi suomalainen luonto silti tärkeimmäksi vetovoimatekijäksi 89 prosentin kannatuksella. Sen tuntumaan nousi suomalaisen yhteiskunnan turvallisuus ja vakaus.

Elinympäristön laatu, suomalaiset julkiset palvelut ja sosiaalituet sekä koulutus olivat yli 80 prosentin mielestä Suomen vetovoimaa kasvattavia tekijöitä. Lähes yhtä moni uskoi Suomen demokraattisuuden ja tasa-arvoisuuden houkuttelevan maahanmuuttajia.

Suomalaisen kulttuurin ja elämäntyylin arvioi vetovoimatekijäksi reilut 40 prosenttia vastaajista, kun taas kahdeksan prosenttia arvioi sen pikemminkin karkottavan mahdollisia tulijoita.

Kyselyn toteutti Taloustutkimus tammi-helmikuun taitteessa ja siihen vastasi internetpaneelissa reilut 2 000 ihmistä. Virhemarginaali on koko väestön tasolla 2–3 prosenttiyksikköä suuntaansa.