Koti-Kajaani

Yhtä en vaihda: Intiaanilenkkareissa Marjon askel on kevyt

Yhtä en vaihda -juttusarja on julkaistu kesällä 2008. Sarjassa kainuulaiset tai Kainuuseen sidoksia omaavat henkilöt kertovat rakkaimmasta vaatekappaleestaan. Tämä juttu on julkaistu 26.7. Kuusiosainen sarja on Koti-Kajaanin tämän joulun lukemisto.

Ei ole kelta-vihreiden retrolenkkareiden voittaneita.

"Nämä ovat niin hyvät jalassa ja näihin liittyy emootioita", Marjo Leinonen kehuu kuusi vuotta sitten ostamaansa kenkäparia.

Lenkkareiden ostopaikan tullessa puheeksi taustaäänenä alkaa kuulua omantunnon kolkutus. Marjo hankki kengät Helsingistä kauppakeskuksesta, "kaupasta, joka varmaankin teetättää lapsityövoimalla kenkiä, valitettavasti", 11-vuotiaan Irman äiti tuskailee.

Silti Marjo ei voinut itselleen mitään, kun hän loi katseen lenkkareihin ensimmäisen kerran. Hän ihastui näkemäänsä välittömästi. Vaikka ensikohtaamisesta on jo aikaa, tunne ei ole sen koommin astettakaan väljähtynyt.

Samaa mallia, eri väriä

Tyyliltään Marjon lenkkarit ovat perinteistä ’70-lukua.

"Näissä ei ole mitään iskunvaimentimia tai joitain verenpainemittareita eikä mitään askelmittareita. Nää on tällaiset mokkasiinin tyyppiset intiaanilenkkarit."

Samalla reissulla mukaan tarttui saman mallin kenkiä myös mustana, ruskeana ja limen värisenä.

"Ne muut eivät tunnu jalassa samalta kuin nämä vihreät. Näissä on muita napakampi mokka ja pohja on jotenkin pontevampi."

"Kun juoksee näillä, askel saa kauniin kaaren ja jalat kantavat eteenpäin kepeästi. Kokeilin joskus parempia lenkkareita, semmoisia, jotka olivat tyyriit ja juoksemiseen suunniteltu. Palasin parin juoksukerran jälkeen näihin. Hinta ei siis ratkaise sitä, mikä on hyvä juoksukenkä. Juoksen näillä vähintään kolme kertaa viikossa. Näillä on melkein jo tuhat kilsaa askellettu, jos lasketaan kaikki keikat, tanssimiset ja lenkkeilyt mukaan."

"Oon saanut kenkiä muun muassa Remu Aaltoselta.

Ja se lenkkareiden ulkonäön herättämä mielleyhtymä, se kohottaa Marjon virettä. Raikas perusvihreä ja puhdas keltainen vievät ajatukset kuumaan ja letkeään maahan, jonka lipun värit ovat yksyhteen lenkkareiden värityksen kanssa.

"Näissä lenkkareissa on brassihenkäys."

Marjo Leinonen

Suutari antanut jatkoaikaa

"Käytin näitä joskus keikoilla silloin, kun mulla oli lenkkarivaihe. Nämä jalassa pystyi pukeutumaan provosoivan juhlavastikin. Siinä menossa nämä saivat kolhuja."

Siksi Marjo on joutunut käyttämään kenkiä suutarilla kolmeen otteeseen. Joka kerta suutarille kenkiään viedessään hän on pelännyt joutuvansa luopumaan kengistään, mutta suutari on aina pystynyt venymään ihmeeseen.

Kenkiä on kursittu kasaan pottuvarpaan kohdalta ja niiden toiselta sivulta. Lenkkareita säästääkseen hän ei enää käytä niitä keikoilla, vaan hyvät nahkakengät saavat tuntea menon ja meiningin nahoissaan.

Lenkkareiden lisäksi hänellä on muitakin kenkiä, joista hän ei luovu niiden tunnearvon takia.

"Mulla on erinäinen määrä esiintymiskenkiä, joita en anna pois siksi, että niiden jokaisen tarinoissa on oma dramaturgiansa. Oon saanut kenkiä muun muassa Remu Aaltoselta."

"Vaikkeivät kaikki esiintymiskengät passaa nyt, joskus voi tulla aika, jolloin ne sattuvat sopimaan kokonaisuuteen."

Muusikko Marjo Leinonen on kajaanilaislähtöinen.