Kolumnit
Eduskunnasta: Luonnon parantava ja palkitseva voima
Rahkasammaleen pehmeä matto, suopursu kukkii valtoimenaan valkoisena. Tupasvilla taipuu vahvana, mutta hentoisen näköisenä tuulessa. Hengitän sisääni suomalaisen suoluonnon kauneutta. Lintuja, hyönteisten ääniä. Elämän kiireinen meno on hetken jossain kaukana.
Parantavaa voimaa. Luonto rentouttaa kehoamme ja täyttää aistimme voimallaan.
Jos vain lähdemme neljän seinän sisältä parhaaseen terapiaympäristöön ympärillämme. Metsäluonnossa koen elpymisen tunteita, vaikka joskus toki useiden tuntien marjamättäillä samoileminen vie myös fyysiset voimavarat hetkeksi. Silloin tavoitteena onkin henkisen latautumisen lisäksi, täyttää pakastin äärimmilleen metsiemme upeista herkuista.
Entiseen aikaan olimme enemmän luonnossa ja luontoyhteytemme oli voimakkaampi kuin tänä päivänä. Luontokokemusten vähentyminen ja kaupungistumisen laajeneminen ovat johtaneet myös siihen, ettemme elä enää niin yhteisöllistä elämää kuin ennen. Harva tiedostaa, että ihmisen ikiaikaisiin lajityypillisiin tarpeisiin ovat kuuluneet heimoyhteisön elämä, useiden kilometrien kävely päivittäin ja toisten ihmisten auttaminen.
Cityihmisinä me elämme usein luonnon hyvinvointivaikutusten jatkuvassa vajeessa viettäessämme liikuntahetketkin kuntosaleilla tai oman kodin juoksumatolla. Yksinäisyys on lisääntynyt, mielenterveyden ongelmat kasvavat ja suolistosairauksista on tullut kansantauteja. Olisi enemmän kuin oikea hetki pohtia luontosuhdettamme.
Miten voisimme ottaa sen verran askeleita taaksepäin, että kadotettu luontoyhteytemme löydettäisiin uudelleen? Samalla voisimme löytää ratkaisuja myös kansanterveytemme kannalta isojen nykyongelmien ratkaisuun syömällä enemmän luonnon tarjoamia herkkuja, pohtimalla tarkemmin lähellä tuotetun ruuan merkitystä tai muistamalla, että naapurin mummonkin luona voi piipahtaa kylässä, ilman sen suurempaa syytä. Ihan vain ihmisenä ihmiselle, omaa heimoyhteisöään muistaen ja lajityypillisiä tarpeitamme tunnistaen.
Tänä kesänä voimme aloittaa oman luontosuhteemme uudelleen rakentamisen, jos luonnon hyvinvointivaikutusten vajeen itsessään tunnistaa. Kun samalla nappaa mukaansa pienen marjaämpärin, niin voi tallettaa luontokokemuksen lisäksi myös metsien ravintokultaa talven varalle ja oman suolistonsa (toki muunkin kehon) hyvinvoinnin parantamiseksi.
Voimaannuttavaa kesää Kainuun metsäluonnossa!
Kirjoittaja on vasemmistoliiton suomussalmelainen kansanedustaja.