Koti-Kajaani

Ka niin!: Marjamasennus ja kantarellikatkeruus voivat nostaa päätään

Olen löytänyt yhden huonon puolen asua Kainuussa. Vaikea aika alkaa heinäkuussa ja päättyy kun lumi peittää maan. Tätä periodia kutsutaan marjastusajaksi.

Kun joku tuttava kävelee kadulla vastaan, hän ei puhu säästä, vaan kysyy kuinka monta sankoa olen poiminut mustikkaa. En yhtään. Lakkasaaliskin jäi vaatimattomaksi, ei marjan marjaa.

Vähemmästäkin tuntee itsensä surkeaksi, kun tuttava kertoo poimineensa sata kiloa lakkaa ja mustikkaakin on jo 300 litraa pakastimessa.

En pääse marjamasennuksesta eroon kotonakaan. Puoliso kävi hakemassa ruokatunnilla lähimetsästä sankollisen mustikkaa. Illalla hän pyöräytti vielä mustikkapiirakan. Minä taas en kyennyt kuin pyöräyttämään piirakan ruoansulatuselimistön läpi.

Sain diagnoosin jo lapsena. Toisilla oli sankot täynnä puolukkaa ja he kehuivat sitä löytyvän niin paljon kuin vaan jaksaa kahmia. Minun sankossa oli 5 puolukkaa.

Selitys ei löytynytkään laiskuudesta, vaan punavihreäsokeudesta. En yksinkertaisesti löytänyt marjoja.

Värisokeus ei ole ainoa puutteeni. Minua vaivaa myös saamattomuus ja kiinnostuksen puute marjastusta kohtaan.

"Jo pelkkä poimurin näkeminen aiheuttaa oireita."

Marjamasennus ilmenee huonommuuden tunteena. Jo pelkkä poimurin näkeminen aiheuttaa oireita.

Sairastan myös näillä seuduilla melko harvinaista tautia, kantarellikatkeruutta. Pahimmat oireet saan, kun kuulen ihmisiltä kuvauksia, kuinka ihanaa syysmetsässä on samoilla sienikori kädessä. Siinä saa kuulemma raitista ilmaa, metsässä stressi poistuu sekä mieli lepää.

Ilman että marjamasennukseen sairastuu, voi silti saada lieviä oireita. Niin kutsuttu marjakateus ilmenee kyräilynä, jossa naapuri on poiminut sankoittain marjaa, mutta itsellä on vasta poimurillinen.

Lääkkeitä tai rokotteita marjamasennukseen ei ole vielä saatavissa. Sen vuoksi oireiden ilmaantuessa on melko lailla turhaa soittaa soten päivystysnumeroon. Kotihoito yleensä riittää ja oireiden pitäisi kadota viimeistään lumihiutaleiden sataessa maahan.

Joissakin tilanteissa lumikaan ei välttämättä poista oireita. Tarjolla voi olla vielä karpaloita, joista pahasti marjamasentunut saattaa saada vakaviakin tuntemuksia. Ne ilmenevät erityisesti baaritiskillä, varsinkin GT-asiantuntijoiden seurassa.

Kirjoittaja on kajaanilainen peltohymiötaiteilija.

Timo Surma-Aho