Kotimaa

Käärijä sai Helsinki-Vantaalla supertähden vastaanoton — “Mutta totta vie harmittaa, ihan penteleesti”

– Voittaja, voittaja, voittaja!

Sadat fanit saivat Helsinki-Vantaan lentoaseman tuloaulassa aikaan korviasärkevän metelin, kun Suomen euroviisuedustaja Jere Pöyhönen eli Käärijä palasi kotimaahansa ja kotikaupunkiinsa Liverpoolin Euroviisuista.

Käärijä sijoittui kappaleellaan Cha cha cha viisuissa toiseksi Ruotsin Loreenin jälkeen, mutta fanit eivät antaneet tämän häiritä: yleisöäänten ylivoimaisen ykkössijan myötä Käärijä oli heille viisujen moraalinen voittaja.

Faneja, joista monet olivat pukeutuneet vihreään Käärijän esiintymisasun mukaisesti, oli kerääntynyt tuloaulaan jo tuntia ennen artistin saapumista, ja lisää tuli jatkuvasti h-hetken lähestyessä. Koko tämän ajan fanijoukko lauloi uudestaan ja uudestaan Cha cha cha -kappaletta, ja mitä enemmän väkeä aulaan kertyi, sitä kovemmaksi yltyi myös meteli. Kun Käärijä sitten lopulta saapui ovista kimaltelevassa mustassa matkustusasussaan, kohosivat kirkumisen desibelit taivaisiin.

Korvia huumaava huuto ja laulu jatkui, kun Käärijä halaili ja kätteli fanejaan ja nousi lopulta baaritiskille ottamaan suomalaisten rakkauden vastaan.

Fanien rytmikäs Cha cha cha -laulanta kaikui vielä pitkään myös lehdistöhuoneen sisälle.

Yksi Käärijää vastaanottamaan tullut fani oli vantaalainen historioitsija Sinikka Haaksiluoto, joka oli imeytynyt viisuhuumaan ollessaan Britanniassa seuraamassa kuningas Charlesin kruunajaisia.

– Jo siellä Lontoossa kun katsoin niitä Liverpool-juttuja BBC:ltä, aistin että tässä on jotain erityistä, että suomalaisetkin voivat villiintyä näin pahasti. Mehän ei olla oikein sellaista railakasta porukkaa yleensä, vihreään asuun pukeutunut Haaksiluoto sanoi STT:lle.

– Ehkä tuossa on jotain semmoista suomalaista, voisiko sanoa metsäläistä meininkiä, joka minua kiehtoo. Se on kuin jostain 1300-luvulta koko tapa, millä hän toimii, se miellytti minua.

Haaksiluodon mukaan täytyy hyväksyä se, että ammattilaisraadit tekivät omat ratkaisunsa ja kansa oli eri mieltä.

– Mutta totta vie harmittaa, ihan penteleesti.

Käärijää odotti myös 14-vuotias Annika Alarautalammi, joka oli tullut lentoasemalle, koska Suomi kerrankin pärjäsi viisuissa.

– Se tuntui velvollisuudelta tulla antamaan kannatus sille, kuinka hienosti se veti siellä ja kuinka hyvä se esitys oli, Alarautalammi kertoi.

– Totta kai se (kakkossija) ärsytti silloin keskellä yötä, ketutti, mutta hieno suoritus ja kuitenkin yleisöäänet voitettiin.

Cha cha cha -kappaletta hän luonnehti sellaiseksi, joka nappaa nopeasti mukaan ja jää hyvin mieleen.

– Se on just sellaisella rajamaalla, että se on hullu, ja se on joko tosi huono tai tosi hyvä, mutta se jää sille hyvälle puolelle.

Helsinkiläinen Juuso Kunelius kertoo tykänneensä Käärijän musiikista jo ennen kuin tämä nousi laajempaan tietoisuuteen Uuden musiikin kilpailussa.

– On hieno nähdä, miten hänen uransa on lähtenyt tästä nousuun. Ihan yksinkertaisesti fanitus, siksi tulin, Kunelius nauraa.

– Kun ottaa huomioon, että hän oli yleisöäänten ykkönen ja miten hän on yhdistänyt Suomen kansaa. Ja onhan tuo biisi nyt ihan älytön bängeri, kaikki natsaa.

Kunelius arvioi, että kappale vetoaa myös ulkomaisiin yleisöihin helposti muistettavan Cha cha cha -koukun ansiosta.

– Ja sitten kun tämä on tällainen bilebiisi, kaikkien näiden vaikeiden aikojen jälkeen, mitä ollaan tässä eletty, koronat ynnä muut, tällainen positiivinen biisi kyllä vetoaa yleisöön.

Terhi Ylikoski sanoo tulleensa lentokentälle, koska on vanha viisufani.

– Oli niin lähellä, tämähän on ihan ainutlaatuista. Että Suomi kakkoseksi tulleena on näin innoissaan viisuista.

Käärijän kappaletta Ylikoski kuvailee "sairaan hauskaksi".

Merkittävä osa Käärijää vastassa olleista faneista oli teini-ikäisiä, mutta löytyi tuloaulasta myös ikähaarukan toisen pään edustajia. 94-vuotias vantaalainen Heljä Hakosalo oli tullut paikalle tyttärensä kanssa.

– Hän sanoi, että mennäänpä katsomaan ja sanoin että joo, mennään.

Ennen kuin Käärijä poistui paikalta, hän kävi halaamassa pyörätuolissa istuvaa Hakosaloa. Sitä Hakosalo ei ollut osannut odottaa.

– No en osannut. Enkä osannut odottaa sitä, että kaikki ihmiset ovat niin hirveän ystävällisiä, Hakosalo sanoi silmät loistaen.

– Tämä on ollut kyllä sellainen elämys.