Kotimaa

Lähes miljoona suomalaista valmistautuu lajittelupakkoon tai kompostoimaan itse, muutos alkaa kesällä – Kodin biopussin työstö kompostimullaksi kestää vuoden

Haju on pistävä, imelä, kuvottava.

Stormossenin jätteenkäsittelylaitoksen sammioissa lilluu valtaosa lähiseudun kotitalouksien biojätteestä. Ruskeaa mönjää täplittävät iloiset kirkkaanoranssit appelsiininkuoret.

Tänne noin kymmenen jäteautoa kuljettaa biojätettä joka päivä. Viime vuonna sitä kuljetettiin porteista sisään kaikkiaan 13 600 tonnia.

Jätteenkäsittelylaitoksessa Mustasaaren Koivulahdessa, Vaasan kupeessa, vierailijoita opastava ympäristökasvattaja Sini Hemming ymmärtää tulijoita.

– Hajuun tottuu, Hemming hymyilee.

Tämä on bioroskan elinkaaren päätepysäkki. Paikka, jossa kiertokulku alkaa alusta. Täällä telojen väliin murskaantuvat, siivilöidyt jätteet muuttuvat kompostimullaksi, lannoitteiksi tai jatkojalosteiksi, kuten biokaasuksi, jota hyödynnetään lämmön- ja sähköntuotannossa, sekä liikenteen polttoaineena.

Biojätteen kompostointi käy helposti, mutta ei nopeasti. Sen matka kotiroskiksesta jätelaitoksen murskaimen kautta reaktoreihin ja lopulta valmiiksi kompostimullaksi kestää noin vuoden. Biokaasu taas päätyy kaasuvaraston ja jalostuslaitoksen kautta tankkausasemille.

Biokaasulaitoksen kaksi reaktoria, joissa mädättäminen etenee, täydentyy pian kolmannella. Siellä muhii liete, josta tehdään yhteistyössä paikallisten viljelijöiden kanssa lannoitetta.

– Viljelijät ovat innostuneet pilottihankkeesta. Osasyynä on varmasti lannoitteiden hinnannousu. Näin tullaan kiertokulun ajatukseen. Ruoka kasvaa maasta ja päätyy takaisin maahan. Ruotsiksi se kuulostaa hyvältä: från jord till bord, Hemming naurahtaa.

Kolmannelle reaktorille on tarvetta, sillä pian biojätevuoret paisuvat entisestään. Syynä on uudistuva jätelaki, joka velvoittaa kaikkia yli 10 000 asukkaan taajamissa asuvia, myös alle viiden huoneiston kiinteistöjen asukkaita lajittelemaan biojätteensä. Julkisen jätehuollon edunvalvontajärjestön Suomen kiertovoima ry:n mukaan se voi tarkoittaa jopa noin 800 000 uutta lajittelijaa.

Nyt hamstrataan kotikompostoreita

Omakotiasukkaille ja pientaloyhtiöille muutos tietää valinnan paikkaa: lajittelupönttö biojätteille vai kompostori yksin tai yhdessä naapuruston kanssa? Jätteenkäsittelylaitoksella on huomattu, että kotikompostorit kiinnostavat yhä enemmän.

– Kompostorit ovat olleet välillä kaupoista loppu. Ehkä se houkuttelee, että kompostointi voi olla taloudellisesti lajittelua halvempi vaihtoehto, kun tyhjennysmaksukin jää pois, Hemming sanoo.

– Yhteinen biojäteastia tai kompostori on hyvä vaihtoehto niille, joilla biojätettä on vähän – kun vain naapurisopu säilyy.

Ensin kimppakompostorin hankintaa on päästävä yhteisymmärrykseen yksityiskohdista, kuten siitä, kenen tontille laite sijoitetaan. Tästä voi muodostua yllättävä kynnyskysymys.

– Se on yllättänyt itseni, kuinka hankalia naapureita monella näyttää olevan. Hyviäkin esimerkkejä yhteistyötä tekevistä naapureista tietysti on. Se on hienoa, Hemming hymyilee.

"Jätehuolto herättää tunteita"

Jätelakiuudistus alkoi jo pari vuotta sitten, mutta Suomen kunnilla on lupa edetä asteittain omaan tahtiinsa. Siksi myös aikataulut vaihtelevat. Joissakin kunnissa biojätettä on kerätty tiiviisti tähänkin asti, kun taas toisissa kunnissa lajittelu vasta alkaa.

– Lakiuudistuksen vaikutukset arkeen kiinnostavat ihmisiä, mutta jätehuolto herättää myös tunteita. Varsinkin iäkkäimmät saattavat kokea muutoksen raskaana. He voivat ihmetellä, miksi se toteutetaan. Heillä jätettä saattaa tulla muutenkin melko vähän. Ihmettely on ihan ymmärrettävää.

Stormossenin viestintäpäällikkö Nina Lindmankin on huomannut paineet. Moni uskoo, että lajittelu on työläämpää kuin se onkaan.

– Eihän se loppupeleissä ole, Lindman huomauttaa.

– Jotkut saattavat vähän närkästyäkin ja kysyä, mitä ihmeen pelleilyä tämä on. Suurin osa ymmärtää, että uudistus toteutetaan ympäristön takia.

Sekajätteen joukossa on yhä liikaa biojätettä

Hemming muistuttaa, että kierrättäminen palvelee korkeampia, ympäristökuormituksen vähentämiseen ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tähtääviä päämääriä.

– Jätteen kierrättäminen on ympäristön ja päästöjen vähentämisen kannalta parempi vaihtoehto kuin polttaminen. Vielä 2010-luvulla jätteenpolttoa tarvittiin kaatopaikkakuormituksen vähentämiseksi. Nyt ollaan matkalla eteenpäin, polttamisesta kierrättämiseen.

Ihannetilanteessa sekajätteen joukossa ei ole lainkaan märkää, polttamisprosessia häiritsevää, laitoksen sähkön ja lämmön tuotannon tehokkuutta heikentävää biojätettä, mutta siitä ei niin vain päästä.

Stormossenille vietävästä poltettavasta sekajätteestä biojätettä on yhä noin 20 prosenttia, eli jopa noin seitsemän miljoonaa kiloa vuodessa. Koko maan tasolla vastaava lukema on vielä korkeampi, keskimäärin yli 30 prosenttia.

– Siinä menee hukkaan myös potentiaalista biojätettä.

Jätteenkäsittelylaitoksella biojätteestä erotellaan kompostoitavaksi kelpaamaton kiinteä aines. Muoviroskaa on käyttöpäällikkö Kristiina Kuosman mukaan seassa 15–20 prosenttia.

– Kaupasta tulevissa leipäpusseissa ja jauhelihapaketeissa on muovit ympärillä. Laitos on sitä varten, että se erottelee muovin biojätteestä.

Suomella on kiire kierrättää

Yllättävää kylläkin, Suomi ei ole mikään kierrätyksen mallimaa.

Vuoteen 2025 mennessä Suomi on sitoutunut kierrättämään vähintään 55 prosenttia yhdyskuntajätteistään, ja ainakin 65 prosenttia pakkausjätteistään, mutta kierrätysaste mataa kaukana tavoitteesta, vain noin 35-40 prosentissa. Keskimäärin EU-maiden kierrätysaste on selvästi korkeampi. Suomella on siis kiire kierrättää.

Suomen kiertovoima ry:n viestintäpäällikön Kaisa Halmeen mukaan EU on antanut Suomelle toistamiseen varhaisvaroituksen siksi, ettei tilanne näytä lupaavalta.

– Varhaisvaroituksen piiriin on tulossa enemmän maita. EU:n tavoitteet ovat aika kireitä, Halme huomauttaa.

Kun muut maat ovat kiihdyttäneet tahtia, ovat suomalaiset hidastuneet. Syynä ei Halmeen mielestä ole laiskuus, vaan jätehuollon korkeat kustannukset kuluttajalle.

– Lähes kaikkialla muualla Euroopassa kunnat vastaavat asukkaiden jäteastioiden tyhjennyksestä. Suomessa on yhä alueita, joissa siitä vastaavat yksityiset yritykset. Jäteastian tyhjennys tulee yksittäiselle kilpailuttajalle kalliimmaksi kuin kunnalle, joka voi tilata tyhjennyksen 20 asiakkaalle, Halme huomauttaa.

– Jätetaksoillaan kunta pystyy vaikuttamaan myös lajitteluaktiivisuuteen.

Biojätteen lajittelu on avainasemassa kierrätyksen lisäämisessä, mutta riittääkö se tavoitteisiin pääsyyn?

– Se riippuu siitä, miten ihmisiä onnistutaan motivoimaan. Moni ajattelee, ettei pienillä teoilla ole merkitystä. Ei viitsitä, kun eivät muutkaan. Pienistä virroista kertyy iso määrä, Halme muistuttaa.

Stormossenin Sini Hemming uskoo, ettei maaliin pääsy ole mikään mahdottomuus.

– Kova yritys ainakin on. Kaikkien ei tarvitse tehdä täydellistä suoritusta. Riittää, että suurin osa lähtee mukaan ja tekee parhaansa. Virheitä ei kannata pelätä. Tärkeämpää on, että yrittää. Monet muutokset tulevat pakottamisen kautta, Hemming viittaa lakiuudistukseen.

Vaaleanvihreät biojätepussit – kyllä vai ei?

Lajitteluun liittyy myyttejä, joista jotkut elävät sitkeästi. Vanhat väärinkäsitykset voivat vähentää lajitteluintoa pitkään.

– Vielä kymmenisen vuotta sitten puhuttiin, ettei jätteitä viitsi lajitella, koska kaikki menee kuitenkin samaan poltettavien kasaan. Se ei ole faktaa, mutta vanhoja uskomuksia on vaikea saada ihmisten mielistä pois, Nina Lindman sanoo.

– Ihmiset eivät tiedosta esimerkiksi sitä, että nelilokeroastia tyhjätään yhdellä kippauksella autoon, jossa on neljä eri jätelokeroa. Vieressä seisova katsoja näkee tietysti vain sen yhden kippauksen.

Kenties sitkein myytti liittyy siihen, takertuvatko kauppojen hedelmä- ja vihannesosastojen ohuet vaaleanvihreät biopussit jätteenkäsittelylaitosten laitteistoihin vai eivät. Vastaus on: kyllä ja ei.

Lajittelusuositukset eri alueilla poikkeavat toisistaan, koska laitosten koneistotkin ovat erilaisia.

– Meillä biomuovipussit eivät enää laitteiston uusimisen jälkeen ole takertuneet siihen. Ennen ne venyivät purukumimaisiksi. Ongelmana on niiden hajoavuus. Pussit eivät välttämättä hajoa täysin. Siksi suosittelemme paperipussien käyttöä. Ne kompostoituvat täysin, Hemming sanoo.