Mielipiteet

Lukijan mielipide: Kulttuuri ja taide voimavarana nyt

Yhteisön, esimerkiksi kansakunnan kokema yhteys rakentuu kulttuurille. Historia tuntee taiteen merkityksen hengennostattajana, identiteetin vahvistajana, jälleenrakentajana. Tunteeko nykyhetki sen? Historia ei tunne sellaista tapausta, jossa yhteiskunta olisi romahtanut liiallisen kulttuuriin panostamisen vuoksi. Kulttuurielämän lama ja taiteen itseisarvon kieltäminen taas ovat johtaneet moniin yhteiskunnallisiin alennustiloihin, jopa tuhoon ja sotiin.

Nyt kun koko maailma on kokenut näkymättömän pienen viruksen aiheuttaman pandemian, ja sen myötä elämän pulssin hiipumisen suoranaiseen horrokseen, jälleenrakentamisella on iso tehtävä. Yhä lähempänä edessä on siirtyminen arkeen, joka ei palaa aivan samaksi. Hallitukset ja yhteisöt ponnistelevat sykkeen palauttamiseksi. Laaditaan exit-suunnitelmia, kootaan tukipaketteja ja suunnitellaan mittavia elvytystoimia.

Tässä erityisessä tilanteessa kulttuurin merkitys ihmisten elämän osana on suuri, se on valtava, se on valtimo, jossa virtaa voima. Tunnistetaanko tuo toivoa kuljettava voima, tuetaanko ihmisten – kulttuuritoimijoiden ja taiteen tekijöiden – ponnisteluja virtauksen elvyttämiseksi?

Siellä missä kokoonnutaan tarinoiden, teosten, musiikin ääreen, tapahtuu elämän pulssin virittyminen takaisin horroksesta täyteen sykkeeseen.

Nykyinen historiallinen taitekohta on erityinen. Siksi lienee viisasta järjestää tilaisuuksia aluksi maltillisesti, mutta kulttuuritapahtumat eivät voi olla se viimeinen elämänalue, jonne ihmisillä on pääsy, se ei käy järkeen. Kulttuurin ammattilaiset kokosivat voimansa hyvissä ajoin ja suunnittelivat yhteisvoimin jo kesän 2020 suvantovaiheessa tapahtumille – esityksiin, konsertteihin, keikoille – huolelliset turvajärjestelyt, joita on päästy soveltamaan silloin kun viranomaiset ovat sen sallineet.

Kuka tahansa toimija on valmis ylpeänä esittelemään tehdyt erityisjärjestelyt. Yleisön turvallisuudesta huolehtiminen on sitä paitsi kulttuurialoilla aina ammattilaisten vastuulla, sekä nyt että tavallisempina aikoina.

Laskutavasta riippuen noin kolme prosenttia maamme työvoimasta on kulttuurialojen ammattilaisia, ja huoli tämän potentiaalin toimintaedellytyksistä kasvaa. Juuri nyt sillä on enemmän kuin koskaan väliä, miten päättäjät puhuvat kulttuurista, miten he sitä tukevat, ja miten taiteilijat ja tapahtumien tekijät pääsevät tekemään työtään. Millaisen mahdollisuuden luova potentiaali saa uuden, yhteisen normaalin ajan luomiseen?

Taidelaitosten resursseja ja koko maamme moninaista taidekenttää on tuettava riittävästi ja pitkäjänteisesti sitoutuen. Kulttuurialojen ammattilaisten työskentelymahdollisuudet eivät saa kurjistua, silloin kurjistuu myös kaikki se, mitä elävään kulttuuriin kuuluu. Isot toimijat tarvitsevat pieniä ja päinvastoin. Millaista jälleenrakennusta syntyy, jos kaikki ympärillä keskittyy vain "välttämättömään", näkyvien vaurioiden hoitoon? Mistä ihmiset saavat voimaa, jos yhteistä elämäämme sanoitetaan pelkillä taloustermeillä, joita niitäkin tarvitaan?

Kulttuuritapahtumilla on tutkittu ja todettu merkitys aluetalouden siivittäjänä. Tieto kaikenkokoisten taidetoimijoiden kerrannaisvaikutuksista kuntien elinvoimalle on otettava elvytyssuunnitelmiin mukaan, ja enemmän: Sitä on painotettava yhteisöjen elämän jälleenrakentajana.

Taiteilijoiden on saatava toimintatilansa takaisin ja esitysten, konserttien ja muiden tapahtumien on saatava yleisönsä takaisin. Taide on työtä ja kulttuuritapahtumat luovat työtä, ne nostavat kollektiivista sykettä, ne antavat tulevaisuuden takaisin.

Helka-Maria Kinnunen

teatterinjohtaja

Kajaanin kaupunginteatteri – alueteatteri