Mielipiteet

Näkökulma: Koppia Kaunislehdon kesäpäiville tai Kuhmon Kamarimusiikkiin? – Kainuun soittavan lähettilään syntymästä on sata vuotta

Mestaripelimanni Ressan Lassin eli Lauri Matias Keräsen syntymästä tuli 7. päivä helmikuuta kuluneeksi sata vuotta. Hän syntyi Ristijärvellä ja hänen syntymäkotinsa, Ressa, oli Hyrynsalmen ja Ristijärven rajan tuntumassa Karpinvaaran kupeessa.

Lauri Keränen kuoli 9. elokuuta 2006, ja hänet on haudattu Hyrynsalmen hautausmaalle.

Lauri omaksui paljon isänsä, Ressan Heikin, taitoja etenkin viulun soittajana. Kodin hirsiseinälle maatalon työkiireiden ajaksi ripustettu viulu oli yksi suurimmista lapsuuden innoittajista. Kotoa perityt taidot näkyivät myöhemmin Lassin esiintymisten yhteydessä ympäri Suomen.

Ressan Lassia pidettiin Kainuun soittavana lähettiläänä. Arvokkain saavutus oli, kun hänelle luovutettiin Mestarikirja Kaustisilla 1981.

Ensiesiintyminen tapahtui Ristijärvellä vuonna 1938 Laurin ollessa 14-vuotias. Silloin hän pääsi säestämään tyttöjen laulua maatalouskerholaisten juhliin oikein kirkonkylälle.

Myöhemmin hän esiintyi Helsingissä Finlandia-talolla useita kertoja, kuten myös Kaustisten kansanmusiikkitapahtumisssa.

Jo nuorena Laurin elämä oli kovaa työntekoa muun muassa savotoilla ja uitoissa eri puolilla Kainuuta. Viulu oli reissuilla usein mukana.

Näiltä varsiteiltä hän ammensi myöhemmin soitteisiinsa yhden kauneimmista eli Valssin Mökinvaarin Aapelille. Aapeli Juntunen asui Suomussalmen Piispajärvellä ja kuunteli Laurin soittoa ja innostui kertomaan kohtaamisestaan karhun kanssa. Otso raateli Aapelia niin, että toinen silmä repesi poskelle. Myöhemmin Lauri sävelsi ystävälleen lohduksi ja muistoksi valssin.

Tämäntyyppiset sävelsoitteet olivat tyypillistä Ressan Lassia. Koti-Ressa oli suvaitsevaisuudessaan avoin kaikille kulkijoille. Siellä kohtasivat helmenkalastajat, hevoskärryillä kulkevat mustalaiset, kortteeria pitävät radanrakentajat, kulkukauppiaat ja saarnamiehet.

Näiden tarinoista syntyi vuosikymmeniä myöhemmin jo mieheksi varttuneen Lassin aivoituksissa niin ilon, surun, arjen, monen luonnonilmiön ja elämän voiman muovaamat viulukappaleet, tai soitteet, kuten niitä oli tapana kutsua.

Lassin laatimia tai kansanperintönä hänen ylläpitämiään ”biisejä” ovat muun muassa Koskenlaskijan viimeinen lasku, Löppä-Tiltan rimppa, Tommituppi-jenkka, Hyvästijättö Ressalle, Muurahaisen munittajan polkka, Rakkauden laulu ja Kestin Jussin polkka.

Kunnioittavan kaunis on etenkin Liisan valssi, jonka Lassi on omistanut vaimolleen Liisalle.

Lauri Keräsen kuolinvuonna 2006 Joensuun konservatorion lehtori Istvan Zaborszky sanoi, että Ressan Lassi on suuri runoilija musiikin kielellä: Kansanmusiikissa häntä voi verrata Elias Lönnrotiin. Hänen musiikkinsa jää ikuisesti elämään. Zaborszky on sovittanut Lassin musiikkia jousikvartetille.

Kun Lassi oli antautunut vakituisista ”ryskähommista” pelimanniksi 1970-luvun alussa, perustettiin Hyrynsalmen Pelimannit ja sen vanavedessä kotiseutuneuvos Kalle Juntusen (1930-2018) innoittamana Kaunislehtoon Hyrynsalmen pelimannipäivät 1975.

Sittemmin perustettiin 1978 Ressan Lassin perheyhtye, joka palkittiin kunniakirjalla seuraavana vuonna Mäntsälän Sepän soitossa. Tapahtuma sattui kuin tilauksesta pelimannipatriarkka Ressan Heikin syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi.

Yksi tärkeä etappi Lassin uralla oli Kuhmon valtakunnalliset kotiseutujuhlat 1973. Juhlassa paljastettiin kainuulaisen työn kunniaksi Tervansoutajat –muistomerkki. Juhlaa kunnioitti läsnäolollaan presidentti Urho Kekkonen.

Lassin johdolla Hyrynsalmen Pelimannit esittivät kappaleita, joita Urkki oli saanut tuta nuoruutensa savotoilla. Parahultaisesti soiton innoittamana hän muistojensa lumoissa siteerasi juhlapuheessaan tukkilaisaikojaan.

Sittemmin Lassi sävelsi rauhallisen valssin Tervansoutajien kunniaksi.

Jos Ressan Lassi olisi ollut kirjoittava runoilija, hänen pöytälaatikkonsa pursuisi runoja.

Kansanmusiikin ja kansojen musiikin tulkitsijavirtuoosi Sakari Kukko heitti aikoinaan idean Ristijärven Veisuuvestivaalin teemaksi Ressan Lassin musiikin. Se aika saa ehkä vielä odottaa.

Entäpä Ristijärven Juustoleipämessut. Kuka tietää, vaikka Ressan Lassi olisi säveltänyt juustoleipähumpan? Lassin tunnetut sävelet ovat vain jäävuoren huippu hänen tuotannossaan. Hän räätälöi tapahtumiin, kuten häihin soitteita, joita esitettiin vain sen yhden kerran.

Pelimannin nuotit olivat vain hänen päässään ja hyppysissään viulun kielillä. Jos Ressan Lassi olisi ollut kirjoittava runoilija, hänen pöytälaatikkonsa pursuisi runoja.

Hyrynsalmen Kaunislehdon kesäpäivät tai Kuhmon Kamarimusiikki voisivat ottaa myös kopin Ressan Lassin syntymän 100-vuotisvuodesta.

Tänä päivänä Hyrynsalmella nuoret pelimannit eri kokoonpanoissaan pitävät yllä Ressan Lassin soittoperinnettä ja ovat esittäneet sitä muun muassa itsenäisyyspäivän juhlissa.

Kunniakkaasti Paltamon pelimannit ovat myös ottaneet asiakseen tuoda Lassin musiikkia esille lukuisissa tapahtumissa.

Hyrynsalmen Kaunislehdon kesäpäivät tai Kuhmon Kamarimusiikki voisivat ottaa myös kopin Ressan Lassin syntymän 100-vuotisvuodesta.

Ressan Lassi, hänen ”ressalaisuudesta” nouseva elämänpiiri jo edellisiltä vuosisadoilta, tuo musiikin rinnalle tunnetasolla ainutlaatuisen syvää kainuulaista suuren kertomuksen aineksia.

Se ilmenee loputtomina rönsyinä juurevana kansanperinteenä. Kohtaloina ja elämän voiman lähteinä ajan rattaassa.

Juha Hankkila on hyrynsalmelainen toimittaja ja kotiseutuaktiivi.