Ihmiset

Neilikoita jouluaattona – Kuka lähetti viisi neilikkaa ja koneella kirjoitetun runon 60 vuotta sitten?

Jouluaattona 60 vuotta sitten tapahtui jotain, mitä saa ihmetellä tänäkin päivänä. Ella Mäenpää kertoo oman, erikoisen joulumuistonsa.

Muistelen tässä jouluaattoa 60 vuotta sitten. Meillä oli lapset niin pieniä, että odotettiin joulupukkiakin.

Olin yläkerrassa laittamassa pukin pussia kuntoon. Kuulin kuinka ulko ovi aukaistiin, ja samalla se painettiin kiinni.

Kun tulin eteiseen, huomasin oven pielessä kukkapaketin. Mitä tämä on?

Vien paketin tupaan ja avaan sen. Siellä on viisi vaaleanpunaista neilikkaa ja koneella kirjoitettu runo. Runossa oli otsikkona Ellalle.

Kyllä minun täytyi uskoa, että minulle ne kukat ja runo oli tarkoitettu, vaikka se uskomattomalta tuntuikin. Runossa oli kolme säkeistöä, ja siinä oikein nätisti minua vähän ihasteltiin. Oli siinä muutakin, kauniita säkeitä.

Mieheni kanssa ihmettelimme sitä koneella kirjoitusta. Ei ainakaan meidän tutuilla ollut kirjoituskonetta, eikä siihen aikaan muualla kuin toimistoissa

Kyllä se nyt siltä näytti, että minulla oli joku salainen ihailija. Niin salainen että minä en tiennyt siitä mitään. Salaisuutena se on säilynytkin.

Vieraat jouluna vähän ihmettelivät neilikoita joulupöydässä. Minä en kertonut mistä ne olivat tulleet.

Viiden vuoden ikäinen tyttömme oli huomannut, että se paperi aiheutti jotakin hämminkiä, ja meiltä salaa leikkeli sen sinne lipaston laatikkoon pieneksi silpuksi. Aikomukseni oli liimata ne paperille ja tallettaa. Jotenkin ne katosivat sieltä laatikosta.

Oliko miehelläni ollut siihen osuutta? Oli hänkin siitä lähetyksestä ihmeissään.

Nyt vanhana olen ajatellut, että olisi ollut hienoa, jos se runo olisi säilynyt. Sen olisi voinut aina lukea, jos elämässä olisi tuntunut tylsältä.

Viisi neilikkaa 60 vuotta myöhemmin

Risto Puolimatka

Kun toimitus sai tietää 60 vuotta sitten tapahtuneesta, edelleenkin mysteerinä olevasta tapauksesta, oli selvää, että tämä tarina on kerrottava. Mikä olisi sopinut yhdessä kirjoittajan kanssa kuvaan paremmin kuin viisi vaaleanpunaista neilikkaa? Ei mikään.

Siitä Mäenpää on varma, että runo oli kirjoitettu hänelle. Sen keskimmäinen säe kertoi vain hänestä. Mutta kuka sen oli kirjoittanut, kuka lähettänyt neilikat? Sittenkin hänen puolisonsa?

– Ei missään nimessä, ei, ei, ei, ja mistä hän olisi kirjoituskoneen saanut? Sitä minä ihmettelen, että minun mies ei ollut yhtään kateellinen.

Onko ajatustakaan, kuka olisi runon ja neilikoiden lähettäjä?

– Kertakaikkiaan ei.

Viisi vaaleanpunaista neilikkaa jouluna 2024. Toin ne samaan taloon, samasta ovesta kuin joku tuntematon 60 vuotta sitten.

– Justiin tämmösiä neilikoita, perinteisiä. Onhan se jollain lailla imartelevaakin ollut. Ja kummastuttaa, että minä olisin tällainen kohde.

Tätä Mäenpää miettii, nyt jo leskenä, kodissaan Nivalan Kullaan perällä.