Paikallisuutiset

Nostalgia: Nuoret tarvitsevat muutankin kuin nuorisotilan seinät – Kajaanissa Lehtikankaalla nuorisojengi huolettaa asukkaita

Nuorisotyöhön varoja osoittaessa olisi ensimmäiselle tilalle asetettava ohjaajien palkkaus, toiselle toiminnan rahoitus ja vasta kolmannelle sijalle tilojen hankinta. On virhe kuvitella yksin seinien tekevän nuorisotyötä, tärkeintä on saada ohjaajat, sanoi nuorisosihteeri Toivo Pyhtilä Kristillis-yhteiskunnallisesta työkeskusliitosta.

Nuorisosihteeri Pyhtilä on iloinen uudesta 1.7.1972 voimaan tulevasta nuorisotyölaista. Tämä laki laillistaa nuorisotyön, ja nyt ensimmäisen kerran nuorisotyö hyväksytään lakitekstissä.

– Lisäksi laki on virkistävä ruiske köyhien kuntien nuorisotoiminnalle, sillä avustusta maksetaan kunnan kantokykyluokan mukaan, sanoi Pyhtilä.

Kuitenkin jo nyt laissa voi havaita eräitä puutteita, jotka nuorisosihteeri Pyhtilän mukaan pitäisi myöhemmin korjata.

– Laissa sanotaan, että kunta voi saada valtionapua hallinnollisten virkailijoiden palkkaamisen. Lisäksi lain mukaan valtionavustusta myös myönnetään huoneiston vuokraamiseen ja hankintaan. Ohjaajien palkkaus, nimenomaan sellaisten ohjaajien, jotka voivat olla työssä iltaisin, on jätetty kokonaan lain ulkopuolella. Tässä suhteessa laki estää kuntaa tekemistä nuorisotyötä.

– Miksi katsotaan, että nuorille riittää, kun heille annetaan seinät, kysyy nuorisosihteeri Pyhtilä. Kuntia kahlitseva rajoitus lakiin syntyi, kun järjestöporras pelkäsi kuntien astuvan varpailleen. Järjestöt saavat avustusta kuntien kautta.

– Tämä taas estää nuorisojärjestöjen oman valtionapulain syntymisen, sanoi Pyhtilä.

Nuoret kuuntelivat nuorisosihteerin mietteitä nuorista.

Järjestöjen oma valtionapulaki tarvittaisiin, koska järjestöt tarvitsevat varoja pystyäkseen kouluttamaan ja palkkaamaan ohjaaja. Valtion kuluvan vuoden talousarviossa on nuorisotyöhön varattu 1,5 miljoonaa markkaa.

Pyhtilä esittää kolmea eri lähdettä, joista yhteiskunta voisi saada varoja nuorisotyöhön.

Jokaisesta tupakka-askista pitäisi saada penni nuorisotyöhön. Jokaisesta olutpullosta kaksi penniä sekä tanssien huvivero kokonaan nuorille, sillä hehän verot maksavat. Tällä tavalla pystytään rahoittamaan koko nuorisotyö.

Vertailun vuoksi nuorisosihteeri Pyhtilä esittää kalliin nuorisotyömuodon. Se on nuorisohuolto. Jokainen tyttö- tai poikakodissa asuva nuori maksaa yhteiskunnalle 11 000 markkaa vuodessa.

Nuorten illan tiskijukkana Butta Kemppainen.

Tiskijukkana Butta Kemppainen

Nuorisoklubiin Kainulaan tulvi nuoria. Oli tungosta. parisataa nuorta voi kerrallaan päästä sisään. Kun kiintiö on täysi, saavat loput palata ovelta takaisin. Se ei ole hauskaa, sillä jäsenkortin lunastaneita on lähes 400.

Sinä iltana nuoret tanssivat Butan soittaman musiikin tahdissa. Valoa antoivat punaista, vihreää ja keltaista heijastavat valonheittimet.

Nuoret tanssivat yksin, pareittain ja ryhmissä. Tanssi oli rytmillistä liikehditää. Tanssiparista ei otettu tanssiotetta. Ilmassa väreili rytmi.

Nuorten tanssi on kaunista, jos tanssijalla on hyvä rytmikorva. Tyyli sopii nuorille, mutta on vähemmän esteettistä jo ikääntyneille hyppijöille tanssiravintoloissa.

Kaikille klubilaisille ei tanssi maittanut. He puhuivat ryhmissä tai katselivat toisten liikehdintää.

Sinä iltana heille puhuttiin ja kerrottiin nuorten ristiriitatilanteista. Nuoret pitivät nuorisosihteeri Toivo Pyhtilän esityksestä. (Kainuun Sanomat 23.1.1972)

Kuuma keskustelu nuorisojengin häiriköinnistä

Lehtikankaalla on puhuttu pitkin talvea nuorisojengistä, joka häiritsee seurakuntakodissa järjestettävää kerhotoimintaa ja tuottaa muutenkin huolta seudun asukkaille. Jengiin kuuluu toistakymmentä 12–17-vuotiasta poikaa, jotka ovat ilmeisesti etupäässä Lehtikankaalta. Heitä syytetään jatkuvasta häiriönteosta.

Lisäksi jengin jäsenet ovat tehneet huomattaviakin omaisuusrikoksia. Nuoriso-ohjaaja Juhani Alanen joutuu kerhotyössään päivittäin tekemisiin poikajoukon kanssa. Hän sanoo, etteivät nuoret uskalla kohta tulla kerhotilaisuuksiin jengin takia.

Poliisi joutui käymään seurakuntatalossa viimeksi tiistai-iltana. Viime syksyyn verraten tilanne on kuitenkin heidän mielestään rauhoittunut. Jengin jäsen sanoo häiriön syyksi humalatilan. Syytä humalan hankkimiseen hän ei pysty sanomaan.

Kun porukalla on juotu viinaa, joku keksii, että mitä tehdään. Jengissä on toistakymmentä kaveria, jotka ovat mun ikäisiä. Vanhempiakin on ollut mukana. Yksi niistä on nyt linnassa.

Jengin jäsen: humala syy

Vastapäätä istuvan Lehtikankaan jengin jäsen näyttää aluksi pelkästään säikähtäneeltä.

– Kun porukalla on juotu viinaa, joku keksii, että mitä tehdään. Jengissä on toistakymmentä kaveria, jotka ovat mun ikäisiä. Vanhempiakin on ollut mukana. Yksi niistä on nyt linnassa.

– Tiistai iltana pari kaveria oli mennyt sisälle seurakuntakotiin, ne oli juovuksissa. Toinen oli kai tapellut partiolaisten kanssa. Poliisi haki ne pois.

Viinaa pimeästä

Enimmäkseen jengi juo punaviiniä, jota saa ostetuksi kulmilta. Keskikaljaa ei juoda paljoa, mutta viime kesänä sitä kyllä juotiin. Joukossa oli kavereita, jotka hakivat kaupasta.

– Ei läheskään kaikki juo viinaa, mutta on porukassa sellainenkin kaveri, joka taitaa olla joka päivä humalassa. Itselläni saattaa mennä kuukausikin ilman viinaa.

Huumausaineita ei käytä kukaan. Pillereitä ovat jotkut kokeilleet, mutta vakituisesti ei kukaan käytä niitä. Rahaa on yleensä kaikilla jonkin verran kotoa saatuna, onpa porukassa joku rikaskin. Muutamat käyvät töissä. Suurin osa on kuitenkin oppi- ja kansakoululaisia.

Jengi ilman johtajaa

Lehtikankaan jengillä ei ole varsinaista johtajaa. Päätökset tulevat milloin kenenkin päähänpistosta. Viime kesänä jengi on tehnyt kaikennäköistä vahinkoa, rikkonut näyteikkunoita, näpistellyt ja metelöinyt kaduilla. Suurimpiin rötöksiin kuuluivat muutaman pojan Sokoksella tekemä kassalipasvarkaus sekä murto Petäisenniskan mallasjuomavarastoon. Nyt on kuulemma rauhoituttu.

– Seurakuntakodilla on käyty sisällä viime aikoina kahdesti, viime perjantaina ja nyt tiistaina. Muulloin ei talvella ole oltu sisällä, mutta kylläkin takapihalla.

– Ei kai ne asukkaat oikein tykkää porukasta. Syksylläkin ne olivat pihistäneet yhdestä talosta polttopuita ja paistaneet sitten metsässä varastettuja omenoita. ( Kainuun Sanomat 28.1.1972)

Jengiläisten oma kirjoitus mielipidepalstalla

Lehtikankaan jengistä on kirjoitettu aika paljon viime syksyn aikana. Nyt muutama päivä sitten luin taas, mitä nämä niin sanotut huligaanit ovat jälleen saaneet aikaan.

Nyt me jengin jäsenet haluamme vähän puuttua näihin osittain perättömiin kirjoituksiin. Ensin tästä jengi-käsitteestä: Lehtikirjoituksista sai sellaisen käsityksen, että me olemme monikymmenpäinen nuorisojoukko, joka kulkee huutaen ja meluten ympäri Letikkaa ikkunoita särkien ja ihmisiä ahdistellen, vaikka tosiasiassa on vain pieniä 3-4 pojan tai tytön ryhmiä, jotka liikuskelevat siellä täällä ympäri Lehtikangasta.

Tietenkin me tunnemme toisemme ja voimme tarpeen tullen kokoontua yhteen mutta emme me koko aikaa yhdessä kimpassa liiku.

Sitten tästä viinan käytöstä: käsitys, että jengi olisi joka päivä humalassa, on pelkkää huhua. Kyllä täällä muutamia on, jotka juovat montakin kertaa viikossa, suurin osan vain kerran, ja toiset vieläkin harvemmin.

Kirjoituksiin seurakuntatalolla olemisestamme haluamme myös puuttua. Emme ole siellä olleet montaakaan kertaa sitten viime syksyn. Lehdestä sai käsityksen, että olemme riehuneet siellä miltei joka ilta.

Tämä tiistai-iltana sattunut välikohtaus oli aivan poikkeustilanne.

On mainittu myös, että meille on järjestetty tilaisuuksia seurakuntakodilla. No, onhan niitä järjestetty, mutta emme mekään halua kuulla Jumalasta illasta iltaan, joten olemme lopettaneet siellä käyntimme.

Kerhoissa ja partiossa kulkeville tytöille haluamme sanoa, että teidän ei tarvitse kulkea siellä "henkenne kaupalla", omia sanojanne lainataksemme. Poikiakaan ei ole ilman syytä ahdisteltu tai hakattu. Jos aihetta on, niin sehän on taas toinen juttu.

Julkisesti pohdittiin viime syksynä, mikä on syynä tähän tilanteeseen. Syytettiin muun muassa koulua, kotia ja yhteiskuntaa, mutta meidän mielestämme kokoontumistilojen puute on suurin syyllinen. Eikö kaupunki voisi luovuttaa meille jotain vanhaa lämmitettävää taloa, kyllä me siihen tyytyisimme. Seurakunnalla on kyllä varaa rakentaa kalliita seurakuntakoteja, mutta se ei saa aikaan minkäänlaisia nuorisotiloja. Tämä Suomen ilmastokin on niin kylmä, että täällä on pakko lämpimikseen vaikka tapella.

Tekstin allekirjoituksena ei ole nimiä, vaan pelkästään: Lehtikankaan jengi. (Kainuun Sanomat 31.1.1972)

Kainuun Sanomat julkaisee verkkolehden Nostalgia-sarjassa juttuja 50 vuoden takaa koko kuluvan vuoden ajan. Kainuu 1972 -erikoislehti ilmestyi irtonumeromyyntiin painettuna versiona 11.2.2022.