Paikallisuutiset

Seija Niskanen aikoo asua Vartiuksen kylällä niin kauan kuin ”vähänkin pärjää”

Vartiuslainen Seija Niskanen on asunut kylällä koko ikänsä ja siellä hän aikoo pysyäkin niin kauan kuin ”vähänkin pärjää”. Kansainvälinen rajaylityspaikka tekee Vartiuksen kylästä omanlaisensa.

Vartiuksen rajanylityspaikka on yksi yhdeksästä itärajan vastaavasta. Sitä pohjoisempana ovat vain Salla ja Raja-Jooseppi.

Raja itään on ollut kiinni yhtäjaksoisesti kohta vuoden, viime joulukuusta lähtien. Syynä oli välineellistetty maahantulo. Sitä ennen, vuonna 2020, matkustajavirtoja kuritti koronapandemia.

Kun kaikki oli vielä ”normaalia”, niin esimerkiksi vuoden 2019 elokuussa uutisoitiin rajaliikenteen kasvaneen edellisen elokuuhun verrattuna 4,7 prosenttia. Vartiuksessa oli rajanylityksiä ollut 36 666. Venäläiset olivat enemmistö 33 kansallisuudesta. Vuoden alusta laskettuna venäläisiä oli syyskuuhun mennessä kulkenut rajan yli 134 057 ja suomalaisia 116 988.

Kuinka kauan kestää, että uudesta tilanteesta tulee vallitseva normaali?

Ikänsä Vartiuksessa asunut Seija Niskanen aikoo pysyä kylällä niin kauan kuin se suinkin on vain mahdollista. Hänen sukunsa on asunut Vartiuksessa kauan. Kuinka kauan sitä hän ei edes tiedä, mutta jo hänen isänsä ja ukkinsa ovat Vartiusta kodiksi sanoneet.

Nykyään moni asia on toisin kuin Niskasen lapsuudessa. Kohta on jälleen joulun aika ja menneet joulujuhlat muistuvat mieleen. Niskanen kertoo, kuinka äiti oli neulonut sukkia ja lapasia. Omenankin jos sai joululahjaksi, oli se iso lahja.

Joulupukkikaan ei ollut nykyinen Coca cola -mainosten punanuttu, vaan pelottavampi. Olento, jolla oli turkki päällä ja päässä karvahatunreuhka.

– Parta oli ja pelotti.

Siihen aikaan Kekkonen oli presidentti ja elettiin YYA-aikaa. Oli länsi ja oli itä ja siinä välissä rautaesirippu — ja Suomi, joka kävi omaa nuorallatanssiaan.

Vartiuksessa kuitenkin elettiin niin kuin oli aina eletty. Kylällä oli palveluja, kuten kauppoja.

– Koukkelon rannassa oli pikkuinen kauppa ja sitten myöhemmin eri kohdassa se Pulkkisen Matilla. Monessa paikassa on ollut (kauppa) minun muistini aikana.

Vartiuksen talossa oli lähin puhelin, kun Seija oli lapsi.

Seija syntyi 1946 ja ensimmäisen luokan koulua hän kävi Juortanalla. Sitten Vartiuksen koulua, joka 1954 nousi Koukkelon itäpuolelle, Änätin pohjoisrannalle.

Nyt kun tuota aikaa muistelee, tuntuu Niskasesta, että tuolloin ei kiusattu koululaisia.

– Minusta oli siinä mielessä parempi.

Niskaselle on jäänyt hyvät muistot monesta opettajasta, mutta yksi opettajansijainen oli ollut ”rankempi”. Häntä pelättiin.

Elämäntyönsä Seija Niskanen teki maataloudessa. Sen kummempia kouluja hän ei käynyt. Hän avioitui nuorena. Korvanniemelle hän tuli 1963.

– Korvanniemellä pidimme lehmiä, mutta se loppui 1992.

Karja oli pieni ja Seijan aviomies Matti ajoi myös koululaisia ja teki lumitöitä lisäansioiksi.

Vartius on Niskasesta mukava kylä, vaikka apu on kaukana Kuhmossa, jos sitä tarvitsee, ja matkaa sinne on yli 50 kilometriä. Palvelutkin ovat karanneet keskustaan.

Niskasen poika käyttää äitiään kuitenkin kaupassa keskustassa. Kuhmo-päivä on joka toinen viikko.

– Sen puoleen on hyvä ollut. Ei täältä haluta pois lähtemään, niin kauan kuin vähänkin pärjää.

Vartiuksessa luonto on lähellä, ja marjamaat. Rajan sulkeutuminen on näkynyt vähentyneenä liikenteenä ja se sopii Niskaselle, sillä hän nautti rauhallisuudesta.

Pojat viihtyvät myös perukassa, vaikka työt ovat muualla.

– Kyllä vapaapäivinä paljon tulloovat tänne.

Olen kokenut, että täällä on hyvä yhteishenki.

Pieneksi mutta ihan mukavaksi kyläksi, kuvailee Vartiusta tarmokkaan kyläyhdistyksen puheenjohtaja Terttu Kyllönen. Asukkaita siellä on päälle 40.

Suurin osa vartiuslaisista on ehtinyt jo eläkeikään. Kyllönen sanoo kylällä asuvan kaksi lapsiperhettä, joiden jälkikasvu alkaa kuitenkin olla jo ”isoa”. Ihmiset viihtyvät ja ovat virkeitä.

Kesällä tuli kuluneeksi 70 vuotta Vartiuksen koulun aloittamisesta. Ihmiset olivat kokoontuneet muistelemaan kouluaikoja yhdessä. Tilaisuus oli vetänyt paikalle noin 30 kiinnostunutta.

Nykyisin koulu palvelee kylätalona. Talvisin siellä toimii kaksi kansalaisopiston piiriä, joissa jumpataan ja tehdään puutöitä. Kylätalon takana, Änättijärven rannassa, on sauna.

Kesäisin kylällä järjestetään ”lentopallopeluuhomma” ja talvella voi hiihtää omalla hiihtoladulla. Kesällä kylällä kävi myös kaupungin liikuntaneuvoja.

Lähellä alkaa olla aika, jolloin kokoonnutaan yhteen laulamaan joululauluja. Nämä ovat olleet tunnelmallisia ja lämminhenkisiä tilaisuuksia.

Kyläläisistä Terttu Kyllönen puhu lämmöllä. Heitä ei tarvitse kahta kertaa houkutella, vaan he tulevat mukaan tekemään ja ottavat vastuuta.

– Meillä on hyvä porukka, jonka kanssa talkoilla siivotaan (kylätalon) piha ja on tehty puita saunalle. Joku aika sitten tehtiin liiterikin.

Joitakin vuosia sitten vuokralainen oli muuttanut pois kylätalon vuokra-asunnosta ja sen jälkeen yhdessä oli remontoitu.

– Olen kokenut, että täällä on hyvä yhteishenki.