Koti-Kajaani

Sivusta katsoen: Missä pöksyt?

Joulukauppa huipentui tällä viikolla. Kun paketit on auottu, on aika seuraavan sesongin. Pian starttaa joululahjojen vaihto- ja palautusruljanssi.

On kuitenkin tavaraa, josta ei henno luopua. Yhtä en vaihda -juttusarja, jonka julkaisemme verkossa joulun ajan lukemistona, kertoi kesällä 2008 enemmän tai vähemmän kainuulaisista julkimoista ja heidän rakkaimmista vaatekappaleistaan.

Juttuarkistoa penkoessani huomasin, että minullakin oli sellainen vaate. Kerroin siitä ja juttukimaran tekemisen perusteista sarjan esittelyteksissä seuraavasti:

"Mikä on sinun filosofiasi", kysyi yksi tämän juttusarjan haastateltava aihetta pureksiessaan.

Siinäpä kysymys. On hyvä joskus pysähtyä miettimään ja perustella itselleenkin, miksi jonkin jutun haluaa tehdä. Jos kysymys askarruttaa muitakin, kerrottakoon, mistä kaikki alkoi.

Olipa kerran sammalenvihreät farkut. Ostin ne Rovaniemen Lindexistä kymmenisen vuotta sitten. Eivät ne silloinkaan sen isommin sävähdyttäneet. Niitä pestiin ja pidettiin jokapäiväisessä tiimellyksessä kuten muitakin vaatteita. Niin simppelit ja mitäänsanomattomat ne ovat, että tuskin muistaisin enää kyseisiä housuja pitäneenikään, jolleivät ne kuuluisi vaatevarastooni edelleen.

Jostain minulle vieläkin epäselvästä syystä en ole tullut heittäneeksi housuja mökkikamppeeksi tai repinyt niitä matonkuteiksi tai lattiaräteiksi, vaikka housujen loiston päivät ovat menneet jo aikapäiviä sitten. Ne ovat aina kulkeneet mukana monet paikkakunnan muutot elämäntilanteiden vaihtelut mukaanlukien. Kuin varkain niistä on tullut vaate, jota ei raaski poiskaan heittää. Siitäkin huolimatta, että ne ovat monin paikoin rispautuneet ja kankaaseen kuluneista rei’istä pilkottaa aataminfrakki.

Eivät housut siksi vielä tallella ole, etteikö olisi muitakin vetimiä, jotka yllään voisi kotioloissa hiippailla. Farkut, viimeisiään vetelevät vermeet, ovat vain niin mukavat. Niiden kangas on käytössä hiutunut ohueksi, pehmeäksi ja taipuisaksi kuin nessunenäliina. Housuja ei tarvitse pesun jälkeen asetella tai venytellä mitenkään. Polvipusseineen ne asettuvat heti päälle ja kohdilleen.

Niistä on tullut housut, jotka istuvat kuin hansikas.

Siksi: yhtä en vaihda. Eivätkä monet muutkaan, kesäsarjamme paljastaa."

"Kuin keisarin uusista vaatteista olisin kirjoittanut.

Sarjan esittelytekstin otsikko kuului: Olipa kerran farkut.

Niin oli, muttei ollut toista kertaa – vaikkei kertakäyttömuodista ollutkaan kyse. Hämmennyksekseni nimittäin huomasin, kun luin tekstiäni liki 13 vuoden takaa, että minulla ei ole enää mitään muistikuvaa kyseisistä pöksyistä. Kuin keisarin uusista vaatteista olisin kirjoittanut.

Jos näkisin vaatekappaleen nyt, tunnistaisinko sen? Olisiko se iloinen jälleennäkeminen? Mitä niille farkuille oikein tapahtuikaan ja milloin?

Ja mitenkähän haastateltavien rakkaimmille vaatteille on käynyt?