Koti-Kajaani

Valtuustosta viisaita: Osakesäästötilillä ostamaan vaippoja?

Hallitusohjelmaa odotettiin pitkään ja jännityksellä, ja kovaa tekstiä sieltä tulikin.

Suomen historian oikeistokonservatiivisin hallitus latelee: yksinhuoltajakorotus poistetaan. Asumislisää leikataan. Lastensuojelun seurantaikärajaa alennetaan. Työntekijöiden oloja heikennetään, ensimmäinen sairaspäivä jatkossa palkattomaksi.

Määräaikaisia työsopimuksia saa ketjuttaa ja katkaista “järkevään syyhyn” vedoten. Ansiosidonnaisen kestoa lyhennetään. Vuorotteluvapaa lakkautetaan, soviteltu päiväraha poistetaan. Aikuiskoulutustuki lakkautetaan. Lakko-oikeutta rajoitetaan. Ja niin edelleen.

Samalla ylemmissä tuloluokissa tapahtuu helpotuksia. Äitiyspakkaukseen sisällytetään pallo ja vauvalle osakesäästötili. Jos on keskiluokkainen, kahden aikuisen hyvin toimeentulevan perheen terve osanen, hallitusohjelma ei hetkauta. Monilla on toisin.

A-studiossa Orpo totesi, että hallitus parantaa hoitoalan työntekijöiden työoloja kertomalla heille, että heitä arvostetaan. Milloin arvostus käy valuuttana ruokakaupassa?

Hallitusohjelman tekeminen oli varmasti haastavaa, kun neljän puolueen arvot laitettiin puntariin. Lopputulos herättää kuitenkin kysymyksiä, ovatko kaikki puolueet ymmärtäneet, mihin he ovat sitoutuneet.

Tuore sosiaali- ja terveysministeri toivoi, että liitot kaatavat hänen vastuualueelleen kirjatun toimen hallitusohjelmasta. Tai se, että aikuiskoulutustukea ei rahoiteta valtion tuella, vaan työllisyysrahastosta, työnantajien ja työntekijöiden suorista maksuista, joten sen poisto ei vähennä valtion velkaantumista.

Ovatko kaikki puolueet ymmärtäneet, mihin he ovat sitoutuneet?”

Eräs populistinen puolue vannoi ennen vaaleja bensan hinnan nimeen.

Nyt hallituksen lupaama sata miljoonaa tarkoittaa noin kolmen sentin helpotusta pumppuhinnassa. Tällaisen takiako puolue, joka sanoi vielä ennen vaaleja olevansa pienituloisten ja työntekijöiden puolella, suostui koviin toimiin?

Yhteiskunta on niin vahva kuin sen heikoin osanen. Kun todellisuutta on arki, jossa ei ole voimavaroja kuin selviytymiseen, ei silloin jaksa taistella oikeuksiensa puolesta.

Ensi keväänä on eurovaalit, kahden vuoden päästä kuntavaalit. Toivottavasti politiikan muisti olisi tällä kertaa pidempi.

Sillä aikaa myös täällä meillä on paikallisesti kiinnitettävä erityisesti huomiota siihen, miten toimitaan, ettei jätetä kelkasta niitä, joilla menee heikommin.

Karoliina Kuvaja (vihr.)

Kirjoittaja on Kajaanin kaupunginvaltuutettu.