Kulttuuri

Witold Pilecki soluttautui Auschwitziin ja pyysi liittoutuneita pommittamaan keskitysleiriä – luuli kuolemaansa asti, että salainen tehtävä epäonnistui

Puolalainen Witold Pilecki rakensi vastarintaverkoston Auschwitzin keskitysleirille, salakuljetti liittoutuneille ainakin kymmenen raporttia natsien julmuuksista ja pakeni. Yli 60 vuotta myöhemmin entinen sotakirjeenvaihtaja Jack Fairweather selvitti, kuinka Pilecki onnistui mahdottomassa tehtävässä.

Aurinko oli juuri laskenut 25. toukokuuta vuonna 1948, kun Witold Pileckiä ammuttiin niskaan. Puolan kommunistihallintoa vastustanut mies teloitettiin.

Vuonna 2011 brittiläinen sotakirjeenvaihtaja Jack Fairweather kuuli illalliskutsuilla tarinan Pileckistä, entisestä ratsuväen upseerista, josta tuli Puolan vastarinnan johtohahmo ja Auschwitzin keskitysleirin vanki numero 4859.

Pilecki oli mennyt leirille vapaaehtoisesti. Kahden ja puolen vuoden aikana Pilecki loi keskitysleirille vastarinta-armeijan, jossa oli parhaimmillaan tuhat miestä.

Vastarintaliike salamurhasi SS-upseereita, sabotoi leirin toimintaa ja avusti pakenijoita. Pileckin tärkein tehtävä oli yrittää varoittaa länttä natsien rikoksista ja salakuljettaa viestejä liittoutuneiden sotajohdolle Lontooseen.

Nyt suomeksi ilmestyvässä elämäkerrassa Mies, joka murtautui Auschwitziin (WSOY) Fairweather kertoo, kuinka Pilecki onnistui.

Kommunistihallinto pyyhki Pileckin historiasta

Teloituksen jälkeen Pileckin nimi pyyhittiin pois historiasta. Hänen tarinansa alkoi paljastua pikku hiljaa vasta sitten, kun Puolan kommunistihallinto kaatui 1990-luvun alussa ja arkistot avattiin historioitsijoille.

Jack Fairweather käytti viisi vuotta salapoliisintyöhön ja etsi yhä elossa olevia ihmisiä, jotka olivat tunteneet Pileckin tai taistelleet tämän kanssa. Hän puhui Pileckin lapsille Andrzejille and Zofialle , jotka saivat tietää vasta kuusikymppisinä isänsä salaisesta tehtävästä.

Fairweather haastatteli myös Pileckin viestejä salakuljettaneiden agenttien lapsia. Hän kävi tapahtumapaikoilla sekä tutki arkistoja ja Pileckin vähälle huomiolle jääneitä omia kirjoituksia tämän ajasta keskitysleirillä.

– Oli shokeeraava ajatus, että vastarintaan oli mahdollisuus Auschwitzin kaltaisessa paikassa. Tämä oli kaikkea sitä vastaan, mitä luulin tietäväni keskistysleiristä, Fairweather sanoo.

Pilecki sai viestejä liittoutuneille, jotka eivät toimineet

Lopulta Fairweather löysi tutkimusryhmänsä kanssa kymmenen viestiä, jotka Pilecki oli saanut toimitettua liittoutuneille. Raportteja ei ollut koskaan aiemmin jäljitetty.

Pileckin avunpyynnöt kulkivat Lontooseen läpi miehitetyn Euroopan. Ensimmäisessä viestissään Pilecki aneli, että liittoutuneet pommittaisivat Auschwitzia.

– Se oli merkittävä historiallinen löytö. Pilecki piti jo varhain leirin tapahtumia niin kauhistuttavina, että hän riskeerasi omansa ja kaikkien muiden hengen tuhotakseen Auschwitzin, Fairweather kertoo.

Brittijohto sai raportin vuoden 1941 alussa, mutta mitään ei tehty. Kaikki Pileckin viestit kaikuivat kuuroille korville, ja ne unohdettiin arkistoihin.

– Aiemmin on tiedetty, että liittoutuneet pohtivat Auschwitzin junaraiteiden ja kaasukammioiden räjäytystä vasta vuonna 1944, mutta siihen ei silloinkaan lähdetty. Tämä on yksi historian isoimmista "mitä jos" -hetkistä. Mitä olisi voinut tapahtua, jos Pileckin pyyntöihin olisi vastattu?

"Siinä oli mukana selvää rasismia"

Sodan alussa Lontoon pommituksissa pahoin kärsineiden brittien mielestä oli epätodennäköistä, että liian kaukana sijaitseva Auschwitz saataisiin tuhottua. Parhaimmillaan kyseessä olisi ollut poliittinen ele, mutta sitä olisi Fairweatherin mielestä kaivattu.

– Poliittinen ele natsien julmuuksien pysäyttämisen nimissä olisi ollut mullistavaa sodan siinä vaiheessa. Se olisi kertonut maailmalle Auschwitzin kaltaisista leireistä, joissa tapahtui kauheita.

Fairweatherin mukaan sille, miksi Auschwitzille ei tehty mitään, on monta syytä.

– On hyvin vaikea hyväksyä liittoutuneiden syitä olla hyökkäämättä leirille sodan alussa, kun valmius kasvoi. Taustalla oli sekoitus vastahakoisuutta ja epäuskoa. Siinä oli mukana selvää rasismia, kun ajateltiin, ettei puolalaisten ja juutalaisten vankien kärsimys ole heidän huolenaiheensa.

Koska mitään ei tapahtunut, Pilecki kuoli uskoen, että hänen tehtävänsä oli epäonnistunut.

Vastarintaliikkeen salainen tehtävä keskitysleirillä

Kun natsit miehittivät Varsovan syksyllä 1939, Witold Pilecki oli mukana luomassa "Puolan salaista armeijaa".

Kesällä 1940 vastarintaliike kuuli huhuja Auschwitzin vankileiristä. Tarvittiin joku, joka soluttautuisi leirille ja perustaisi sinne vastarintasolun. Koska tehtävä oli niin vaarallinen, lähteä täytyisi vapaaehtoisesti. Pilecki lähti.

Syyskuussa 1940 hän jättäytyi kiinniotettavaksi poliittisissa puolalaisten pidätyksissä, joista vastarintaliike tiesi ennalta. Pilecki käytti väärää henkilöllisyyttä suojellakseen perhettään.

Leirille saapuneet pahoinpideltiin saman tien. Eräs SS-upseeri kertoi tulokkaille, että muona-annokset on laskettu niin, että vangit pysyvät hengissä kuusi viikkoa. Hän liioitteli vain vähän.

Fairweather kirjoittaa, kuinka vangeille oli määrätty päivässä noin 1 800 kaloria. Se oli kaksi kolmasosaa siitä, mitä raskasta työtä tekevä mies tarvitsi.

Pileckin silmien edessä Auschwitz muuttui poliittisesta vankilasta kuolemantehtaaksi. Hän pysytteli turvallisissa töissä esimerkiksi puuseppänä, mutta lähes kuoli lavantautiin.

Koko ajan oli vaarana, että vastarintaliike paljastuisi. Hengenvaarassa olisi ollut myös Pileckin perhe.

Pilecki luotti muihin hengenvaarasta huolimatta

Jack Fairweather korostaa, ettei Pilecki ei ollut supersankari vaan tavallinen vähän alle nelikymppinen kahden lapsen isä, jolla ei ollut erityisiä ansioita.

Fairweather uskoo, että Pileckin harras katolisuus ja syvä isänmaallisuus antoivat hänelle vahvan moraalisen kompassin.

– Pilecki pystyi pitämään kiinni arvoistaan, kun monen muun moraaliset arvot murtuivat natsimiehityksen aikaan. Hän pelasti monta henkeä leirillä jo jakamalla ruokaa ja huolehtimalla heikoimmista.

Fairweatherin mielestä Pileckin menestyksen salaisuus oli hänen kykynsä luottaa muihin vankeihin, joilta nälkä ja kidutus olivat vieneet toivon paremmasta.

– Moni muu olisi huolehtinut vain itsestään, mutta Pilecki onnistui luomaan leirille toivoa. Kun Pilecki kertoi vangeille salaisuuden vastarinnasta, hän luotti henkensä heidän käsiinsä. Siitä tuli voimakas motiivi leirillä, ja vastarintaan liittyminen oli luottamuksenosoitus, Fairweather kertoo.

– Pilecki luotti leirillä eri taustoista tuleviin ihmisiin, jotka voisivat osallistua natsien vastaiseen taisteluun. Voimme oppia tästä nyt, kun kamppailemme muiden kanssa omassa yhteiskunnassamme. Pileckin tarina kannustaa meitä luottamaan toisiimme ja tekemään yhteistyötä yhteisen edun parhaaksi.

"Se oli liittoutuneiden epäonnistuminen, ei hänen"

Pilecki pakeni Auschwitzizsta kahden muun vangin kanssa vuonna 1943. Pakonsa jälkeen hän kirjoitti ensimmäisen tiedusteluraportin keskitysleirin tapahtumista.

Vasta Fairweatherin tutkimusryhmä löysi raportin, jonka Lontooseen paennut Puolan hallitus oli piilottanut paperissa nimettyjen suojelemiseksi.

Vapaana miehenä Pilecki jatkoi vastarintaa, tällä kertaa kommunistihallintoa vastaan. Hän toimi Puolan kotiarmeijan tiedustelijana ja osallistui Varsovan kansannousuun vuonna 1944.

Lopulta Italiasta Puolaan palannut Pilecki teloitettiin vuonna 1948, koska hän oli yrittänyt kaataa neuvostomiehittäjien valtaan nostaman hallituksen.

Fairweatherin mukaan Pileckistä tuntui siltä, että hän ei ollut tehnyt tarpeeksi. Hän ei saanut koskaan tietää, menivätkö salaviestit perille liittoutuneille.

– Kirjani osoittaa, että moni Pileckin viesti saavutti liittoutuneet. Se, että hänen tietojensa perusteella ei toimittu, oli liittoutuneiden epäonnistuminen eikä hänen. Raporttien lukijat katsoivat poispäin kauheuksista, mutta Pilecki ei, Fairweather sanoo.

Pileckin tarina kertoo, mitä Auschwitzissa tapahtui

Natsien suurimmalla keskitysleirillä Auschwitzissa kuoli yli miljoona ihmistä, joista valtaosa oli juutalaisia.

– Minunkin oli vaikea käsittää, miten kuolema sillä mittakaavalla on mahdollista. Se on vaikeaa kaikille, ja se oli varmasti yksi syy sille, etteivät liittoutuneet puuttuneet asiaan. Mittakaavan käsittäminen oli vaikeaa myös Pileckille ja muille leirin vangeille, vaikka julmuudet tapahtuivat heidän silmiensä edessä, Fairweather sanoo.

Hänen mielestään Pilecki voi auttaa myös nykyihmisiä ymmärtämään, mitä Auschwitzissa tapahtui.

– Sitä Pilecki toivoi, kun hän asetti itsensä ja miehensä vaaraan. Hän halusi olla ääni Auschwitzin kärsimykselle ja auttaa ihmisiä ymmärtämään, mitä tapahtui.

Fairweather toivoo, että Pileckin rohkea teko voi inspiroida ihmisiä.

– Pilecki laittaa meidät kysymään, olemmeko tehneet itse tarpeeksi omassa elämässämme. Olemmeko sulkeneet silmämme julmuuksilta ympärillämme, vai tehneet jotain niiden pysäyttämiseksi?