Kotimaa

Asetelma kääntyi Suomessa: mielenterveyden häiriöitä esiintyy enemmän kaupungeissa kuin maaseudulla

Jos sosioekonomisia tekijöitä ei otettu huomioon, mielenterveyden häiriöitä esiintyi noin kaksi prosenttia enemmän Itä- ja Pohjois-Suomessa kuin rannikkoseudulla.

Aiemmin Suomi poikkesi muusta Pohjois-Euroopasta siinä, että psykooseja esiintyi enemmän maaseudulla kuin kaupungeissa.

Nyt on toisin: kaikkia mielenterveyden häiriöitä psykoosit mukaan lukien esiintyy enemmän kaupungeissa kuin kaupunkien kehysalueilla tai maaseudulla, Tampereen yliopiston uusi tutkimus kertoo.

– Kattavaa selitystä mielenterveyden häiriöiden kaupunki-maaseutu-eroille ei ole löydetty, vaikka aihetta on tutkittu runsaasti. Se, että Suomessa asetelma näyttää hiljattain kääntyneen, tarjoaa mahdollisuuksia aiheen jatkotutkimukselle, Tampereen yliopiston väitöskirjatutkija, erikoislääkäri Kimmo Suokas sanoo yliopiston tiedotteessa.

Rekisteritutkimus tarkasteli alueellisia eroja maakuntien sekä kaupunki-maaseutu-jaon mukaan ja sisälsi väestön kattavasti vuosilta 2011–2017. Mielenterveyden häiriöt tunnistettiin hoitoilmoitusrekisteristä.

Jos sosioekonomisia tekijöitä ei otettu huomioon, mielenterveyden häiriöitä esiintyi noin kaksi prosenttia enemmän Itä- ja Pohjois-Suomessa kuin rannikkoseudulla. Psykoottisia häiriöitä esiintyi noin kymmenen prosenttia enemmän kuin rannikolla.

Sosioekonomisina tekijöinä tarkasteltiin tärkeimpänä henkilön tulotasoa, mutta myös työssäkäyntiä, yksinasumista, fyysisiä sairauksia ja sitä, asuuko henkilö synnyinkunnassaan. Kun nämä tekijät huomioitiin, itä-länsi-ero katosi, mutta erot kaupungin ja maaseudun välillä eivät. Esiintyminen kaupungeissa oli lisävakiointien jälkeenkin psykoottisissa häiriöissä 21 prosenttia korkeampi ja kaikissa mielenterveyden häiriöissä 10 prosenttia korkeampi maan keskiarvoon verrattuna.

Aiemmassa tutkimuksessa psykoosien esiintymisessä on havaittu eroja myös idän ja lännen välillä, mutta tässä tutkimuksessa ero katosi sosioekonomisten tekijöiden vakioinnin jälkeen. Tämä viittaa siihen, että genetiikka ei yksin selitä mielenterveyshäiriöiden esiintymistä.

– Tulos viittaa siihen, että sosiaalisten tekijöiden jakautuminen Suomen sisällä liittyy vahvasti mielenterveyshäiriöiden esiintymiseen alueittain. Emme tutkineet genetiikan merkitystä suoranaisesti, mutta tulokset tukevat käsitystä siitä, että tuskin mikään yksittäinen tekijä selittää niinkin monimutkaista ilmiötä kuin alueellista sairastavuutta, Suokas sanoo tiedotteessa.

Tutkimus ei selvittänyt minkään yksittäisen sosiaalisen tekijän ja mielenterveysongelmien syy-seuraussuhdetta.

– Tuloksemme toivottavasti osaltaan rohkaisevat ei vain uusiin, biologisia sekä yksilö- ja ryhmätason sosiaalisia tekijöitä yhdisteleviin tutkimuksiin, vaan myös aiempaa rohkeampiin sosiaalisiin kokeiluihin väestön mielenterveyden parantamiseksi, Suokas sanoo.