Viihde

Korpivaellus päättyy Kööpenhaminaan – Pekka Eronen kertoo, kuinka hyvältä lauantai-illan jalkapallo-ottelu tuntuu

Kriitikon mielestä on vähän hämmentävää, että Suomi pelaa viimein jalkapallon arvokisoissa.

Sukupolvien unelma, ihmeiden aika, korpivaelluksen päätepiste… Aika monta hyvää nimitystä on keksitty sille, että Suomen miesten maajoukkue pelaa vihdoinkin jalkapallon arvokisoissa. On se meille vanhoille faneille kumminkin hämmentävää.

Pekka Eronen. Kuva: Eriika Ahopelto.

Huuhkajat voitti ratkaisevassa pelissä Liechtensteinin 3–0 marraskuun 15. päivänä vuonna 2019. Rynnistin poikani Juhon ja yli 10 000 muun katsojan kanssa kanssa Bolt-areenan tekonurmelle juhlimaan. Huusin muiden mukana, mutta olo oli epämääräinen.

Suomessa on jo totuttu juhlimaan jääkiekon MM-kultaa ja iloittu naisten pääsystä jalkapallon EM-kisoihin, mutta marraskuun illassa tapahtui jotain, joka oli aina ollut unelma – ei tosiasia. Siinä riitti sulateltavaa.

Tunteen lajista ei sen sijaan jäänyt epäilyksiä lokakuussa 1997, kun Suomen miehet kohtasivat Unkarin MM-karsintojen ratkaisevassa ottelussa, ja sohivat lisäajalla pallon monen miehen voimalla omaan maaliin. En ole ikinä kuullut niin monesta suusta sitä v-alkuista kirosanaa kuin ottelun jälkeen Olympiastadionin käytävillä.

Lopuksi nolo tunnustus. Tanska yllätti ja voitti Euroopan mestaruuden Ruotsin kisoissa vuonna 1992. Isännät saivat pronssia, ja kun heidän mainio joukkueensa saapui kohtaamaan Suomen, heittäydyin epäisänmaalliseksi ja päätin vaihteeksi fanittaa keltapaitoja.

Sitä kesti noin viisi minuuttia. Sitten palasin sinivalkoista Via Dolorosaa tarpomaan, pettymyksestä ja toivon pilkahduksesta toiseen.

Ja hyvältä tuntuu. Nyt.

Tanska–Suomi TV2:ssa klo 18.50