Mielipiteet

Lukijan mielipide: Hiihtoladut kuuluvat kaikille, myös lapsille

Kävimme 4-vuotiaan lapsen kanssa hiihtämässä ja kohtasimme hieman harmillista käytöstä aikuisilta kanssahiihtäjiltä, emmekä valitettavasti ole ainoita.

Laduilla on jopa kiroiltu ja huudettu pienen lapsen kanssa hiihtäville ”tientukoille”. Onneksi useimmiten kohtaamme kuitenkin hymyjä ja kannustusta.

Kuurnan latu on hiihtosuunnaltaan vasemmanpuoleinen, mikä on ladun ominaisuudet huomioiden järkevää, mutta kaikki eivät tätä tiedä, koska merkinnät ovat erittäin epäselvät.

Tähän toivottavasti saamme parannusta kaupungin liikuntaväen toimesta.

Varmaan tämä on yksi syy, mikä aiheuttaa hiihtäjissä yleistä ärtymystä, kun osa hiihtää ”väärällä puolella”. Mekin hiihdimme pätkän väärään suuntaan, kylläkin tietoisesti, koska pieni lapsi ei olisi jaksanut koko lenkkiä hiihtää.

Kävimme siis laavulla evästelemässä ja palasimme samaa reittiä takaisin, kohdassa on vain yksi perinteisen latu.

Eräs hiihtäjä hiihti itsepintaisesti lasta kohden, jolloin selitin, että tulemme tuosta laavulta, olisiko mahdollista, että väistät, ja kiitin. Hymyä ei irronnut takaisin.

Mutta tosiaanko sitä pitää erikseen pyytää, kun kuitenkin aikuisen on helpompaa väistää kuin pienen lapsen? Me olimme niitä ”väärintekijöitä” ja selitin kyllä lapselle tämän, mutta jotenkin luulin, että aikuiset voisivat joustaa tällaisessa tilanteessa.

Tuskin siellä lapsia tai muita hidastelijoita ihan joka mutkassa kuitenkaan on, ainakaan ruuhkaksi asti.

Sitten nousimme mäen päälle, taas väärään suuntaan, kuitenkin reunaa pitkin, ettemme ole kenenkään tiellä.

Odotimme, että tulossa oleva pariskunta menee edeltä, ettemme ole heidän tiellään. Mies sanoi heti, että täällä on vasemmanpuoleinen liikenne.

Huokaisin ja selitin, että tiedämme kyllä, mutta tarkoitus on harjoitella mäen laskemista, eikä 4-vuotiaan kanssa ole mahdollista kiertää koko lenkkiä ja että tämä tuntuu todella ikävältä, että olemme koko ajan jonkun tiellä.

He kyllä ymmärsivät, kun selitin asian, ja juttelimme asiasta hyvässä hengessä. Keskustelu auttaa usein ymmärtämään toisiamme.

Joten hiihtäjät, otattehan ensi kerralla hiihtovermeiden lisäksi ladulle mukaan myös iloista ja ymmärtäväistä mieltä.

Jos hyväkuntoinen, nopea hiihtäjä kohtaa hitaamman, hän voi varmasti näppärästi väistää, ilman ärsyyntymistä ja jupinoita, eikös? Jokainen hiihtäjä on ollut itsekin lapsi ja aloittanut hiihdon joskus, sekin olisi syytä muistaa.

Joten hiihtäjät, otattehan ensi kerralla hiihtovermeiden lisäksi ladulle mukaan myös iloista ja ymmärtäväistä mieltä.

Annetaan jokaisen hiihtää yhteisillä laduilla omaan tahtiin, poikkeustilanteessa vaikka väärään suuntaan, ja kannustetaan lapsiakin ulkoiluun ja urheiluun – ollaan heille esimerkkejä, myös käytöstavoissa ja toisten huomioonottamisessa.

Lapsella oli tosi mukava hiihtoreissu, nauroi ilosta, kun oppi laskemaan mäkeä kaatumatta, ja jospa me emme pilanneet kenenkään muunkaan hiihtolenkkiä kovin pahasti.

Hiihdon iloa kaikille, kelit vain paranevat!

Heli Tiainen

Kajaani