Mielipiteet

Lukijan mielipide: Isät eivät tule nähdyksi palveluissa

Moni isä kantaa huolta läheisensä mielenterveydestä ja tilanteessa oma jaksaminen voi olla koetuksella. Palveluissa miesten tuen tarvetta ei tunnisteta. Ajoissa annettu tuki vahvistaa koko perheen hyvinvointia.

Suomessa on arviolta puoli miljoonaa mielenterveysomaista, jotka huolehtivat psyykkisesti sairastuneesta läheisestään. Moni heistä on isä.

Mielenterveyden haasteet vaikuttavat kaikkien perheenjäsenten arkeen ja hyvinvointiin. Puolison sairastuessa isän rooli perheen arjen pyörittämisestä kasvaa ja huoli sairastuneesta lisää henkistä kuormitusta. Tilanteet perheissä voivat olla hyvinkin vaikeita ja sairastumisella on vaikutuksia myös perheen taloudelliseen tilanteeseen. Ilman varhaista tukea ongelmat siirtyvät helposti sukupolvelta toiselle.

Monelta mieheltä puuttuu riittävä tieto siitä, kuinka sairastunutta voi tukea uupumatta itse. Samalla usea mies pitää kunnia-asianaan sitä, että perheestä huolehditaan, vaikka se ottaisi kuinka koville tahansa. On heikkoutta sanoa, että nyt ei tahdo enää jaksaa. Haitalliset stereotypiat on aika romuttaa.

Avun pyytäminen tai vastaanottaminen ei ole heikkoutta, vaan vahvuutta. Perhe ei tarvitse isää, joka on rikkonut ja uuvuttanut itsensä, vaan isän, joka voi hyvin.

Pärjäämisen kulttuuri sekä mielenterveys- ja päihdeasioihin liittyvä stigma voivat estää hakemasta tukea itselleen. Tämä on huomattu myös FinFamissa, joka tarjoaa tukea psyykkisesti sairastuneen läheisille. Järjestökentältä tukea hakeneista vain pieni osa on miehiä.

Yksin ei tarvitse jaksaa ja tukea on tarjolla. Pirkanmaan FinFamin Isille tukea arkeen (ITUA) -hanke on onnistunut tavoittamaan satoja tuen tarpeessa olevia isiä. Isien viesti on ollut selkeä: neuvoloista saa kyllä tukea isyyteen, mutta siellä ei kysytä, kuinka sinä jaksat.

On mahtavaa, että äitien jaksaminen huomioidaan ja sitä tuetaan. Nyt vain tarvitaan oivallus, että samat kysymykset voi esittää myös isille. Tämä vaatii toistoja: kysyminen tai tuen piiriin ohjaaminen yhden kerran ei riitä.

Isät kertovat, että kaikkea ei voi sanoa ääneen äidin läsnä ollessa. He toivovatkin ammattilaisilta herkkiä tuntosarvia aistimaan, mitä mies haluaisi kertoa, mutta ei pysty. Ammattilaisen hienovaraiset vihjaukset eivät riitä, vaan pitää kysyä suoraan.

Isät hyötyvät myös vertaistuesta ja heidän on helpompi puhua asioista erityisesti miehille suunnatuissa ryhmissä. Miehet haluavat puhua asioista kaunistelematta. On helpotus huomata muiden käyvän läpi samoja ajatuksia. On huojentavaa, että joku kuuntelee ja ymmärtää jo ensimmäisestä sanasta, mistä oikeasti puhutaan. Vertaisryhmien isät ovat sanoittaneet, että isäryhmä on heille henkireikä, josta saa toivoa, voimaa ja työkaluja arjessa toimimiseen.

Miehet kyllä puhuvat, jos heiltä kysytään. Heillä on paljon sanottavaa. Kysytään jatkossa myös isiltä, kuinka jaksat? Sen jälkeen kuunnellaan.

Tiina Puranen

toiminnanjohtaja

Tiina Vartiainen

hankevastaava, ITUA-hanke,

Mielenterveysomaiset Pirkanmaa – FinFami ry