Mielipiteet

Lukijan mielipide: Luonnollisia esteitä itärajalla

Nyt kun Venäjän uhkaan on vihdoin herätty kahdeksan vuotta Krimin valtauksen jälkeen, halutaan kuroa menetettyä aikaa umpeen hätäisillä ratkaisuilla. Tällaiseksi laskisin eittämättä suunnitelmat Suomen itärajan aitaamiseksi laittoman maahantulon estämiseksi.

Yksittäisten maahanpyrkijöiden tuloa rajan yli tällaisella aidalla voidaan hyvin estää tai vähintäänkin hidastaa, mutta onko hidastevaikutus missään suhteessa kustannuksiin. Jos rajan yli sen sijaan pyritään isommalla joukolla järeän kaluston tukemana, suunnitellusta aidasta tuskin on edes hidasteeksi.

Onneksi meillä on itärajan tuntumassa vielä runsaasti luonnollisia hidasteita jäljellä, ja niiden määrää ja hidastevaikutusta voidaan kustannustehokkaasti lisätä ennallistamistoimilla.

Valko-Venäjän ja Ukrainan rajamailla sijaitsevilla Pripetin soilla oli toisessa maailmansodassa niin suuri estevaikutus, että se käytännössä erotti eteläisen ja itäisen rintaman taistelut toisistaan. Samainen suoalue myötävaikutti siihen, että Venäjän pyrkimykset Kiovan valtaamiseksi nykyisen sodan alkuvaiheessa epäonnistuivat.

Meidän pohjoisessa ilmastossamme suot valitettavasti jäätyvät talveksi, mutta metsien estevaikutus säilyy. Normaalista talousmetsästä vasta järeytymässä olevine puineen tuskin on esteeksi, sen sijaan järeäpuustoinen aarniometsä runsaine maapuineen hidastaa järeänkin tankin toviksi. Nykyisellään näistäkään ei ole hidasteeksi, sillä metsiämme halkoo kymmeniä tuhansia kilometrejä metsäautoteitä, joita pitkin autokolonnat pääsevät esteettömästi etenemään.

Edellä esitetyn perusteella esitän vakavaa harkintaa siitä, onko helposti jyrättävän aidan rakentaminen paras mahdollinen keino itärajan turvallisuuden lisäämiseksi.

Kannattaisiko rahat sen sijaan kanavoida luonnollisten esteiden säilyttämiseen ja ennallistamiseen, aarniometsien ja upottavien soiden suojeluun ja ennallistamiseen sekä tarpeettomien metsäautoteiden poistamiseen?

Jan Kunnas

ympäristötaloushistorian dosentti

Jyväskylä