Mielipiteet

Lukijan mielipide: Poliittisia naisjärjestöjä tarvitaan yhä – "Sukupuolten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät ole mielipidekysymyksiä"

Poliittiset naisliikkeet ovat eläneet Suomessa erilaisia vaiheita vuodesta 1906 lähtien, jolloin naiset ja miehet saivat yhtäläiset poliittiset oikeudet äänestää vaaleissa ja asettua ehdokkaaksi. Naisten ja miesten edustus vaaleilla valittavissa toimielimissä on paljon tasoittunut reilun sadan vuoden aikana, mutta moni asia vaatii yhä naisjärjestöjen vaikuttamista puolueiden sisällä ja laajemmin yhteiskunnassa.

Sukupuolten tasa-arvo on sukupuolten yhtäläisiä oikeuksia ja mahdollisuuksia sekä vallan ja resurssien tasapuolista jakautumista. Tasa-arvon edistämiseen velvoittaa laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (609/1986), jonka naisjärjestöt yhdessä ajoivat Suomeen.

Demokratian edellytys on, että kaikilla sukupuolilla on tasa-arvoiset mahdollisuudet osallistua poliittiseen päätöksentekoon ja nousta politiikan johtopaikoille.

Tasa-arvohaasteita on edelleen poliittisessa päätöksenteossa. Päätöksenteon johtopaikat jakautuvat enemmän miehille (poikkeuksena nykyinen Suomen hallitus). Politiikassa on paljolti miehiset normit ja käytännöt, kuten, että saunassa asiat ratkaistaan. Meillä on myös sukupuolittuneet politiikka-alueet, esimerkkeinä: puolustus miehille, sosiaaliturva naisille.

Tasa-arvopuutteet päätöksentekoelimissä ovat nykyään oikeastaan kummallisuuksia, koska naiset ovat äänestäneet miehiä aktiivisemmin jo yli 30 vuotta.

Naiset äänestävät nykyään miehiä aktiivisemmin kaikissa vaaleissa. Äänestysaktiivisuudessa naiset ohittivat miehet kuntavaaleissa vuonna 1984 ja eduskuntavaaleissa vuonna 1987.

Vuonna 2022 ensimmäistä kertaa järjestetyissä hyvinvointialuevaaleissa naisten äänestysprosentti oli 50 ja miesten 45. Viimeisimmissä eduskuntavaaleissa 2019 naisista 74 prosenttia ja miehistä 71 prosenttia äänesti.

Ikäryhmittäin tarkasteltuna naiset äänestivät miehiä aktiivisemmin lähes kaikissa ikäryhmissä. 75 vuotta täyttäneiden ikäryhmässä miehet äänestivät aktiivisemmin.

Suurin ero äänestysaktiivisuudessa sukupuolten välillä on nuorimmissa ikäryhmissä. Sekä 18–19-vuotiaiden että 20–24-vuotiaiden kohdalla naisten äänestysprosentti oli yli 10 prosenttiyksikköä miesten vastaavaa suurempi.

Sukupuolella on väliä politiikassa

Tasa-arvobarometrin (2017) mukaan lähes kaikki suomalaiset ovat yhtä mieltä siitä, että naisten aktiivinen osallistuminen politiikkaan on tarpeen, jotta poliittinen asiantuntemus olisi tarpeeksi monipuolista.

Suurin osa on myös sitä mieltä, ettei sukupuolella ole merkitystä eri sektoreiden vastuullisten poliittisten tehtävien hoitamisessa. Kuitenkin esimerkiksi lähes puolet miehistä ja 39 prosenttia naisista pitää miestä sopivampana puolustuspolitiikan johtotehtäviin.

Sukupuoli näkyy äänestysvalinnoissa

Uusimman eduskuntavaalitutkimuksen (2019) mukaan varsinkaan miesäänestäjät eivät pidä ehdokkaan sukupuolta tärkeänä valintaperusteena. Vastaajista tätä mieltä oli naisista 45 ja miehistä 76 prosenttia.

Enemmistö ehdokkaan sukupuolen merkityksettömäksi arvioineista naisista ja miehistä äänesti miestä.

Miehillä omaa sukupuolta olevaa ehdokasta äänestäneiden osuus laski 66 prosenttiin edellisten eduskuntavaalien 73 prosentista.

Naisia äänestävien naisten osuus nousi selvästi: kun vuonna 2015 omaa sukupuolta äänesti 52 prosenttia naisista, oli osuus viime vaalissa 62 prosenttia.

Pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna muutosta on tapahtunut sekä naisten että miesten äänestysvalinnoissa.

Vuoden 1970 eduskuntavaaleissa oman sukupuolensa edustajaa äänesti miehistä 93 ja naisista 40 prosenttia. Vuoden 1991 eduskuntavaaleista lähtien naiset ovat äänestäneet melko tasapuolisesti nais- ja miesehdokkaita. Miesten selvä enemmistö on äänestänyt miesehdokasta.

Tutkimusten mukaan tasapuolinen ehdokasasettelu vaikuttaa tasoittavasti vaaleissa valituksi tulleiden sukupuolijakaumaan. Naisten osuus ehdokkaista on jäänyt kaikissa vaaleissa miehiä vähäisemmäksi. Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta naisia myös valitaan vaaleissa miehiä vähemmän.

Kainuussa on tärkeintä, että äänioikeutetut äänestävät ensi keväänä ja antavat äänensä kotimaakunnan ehdokkaalle. Tarvitsemme Kainuun puolesta toimivia kansanedustajia.

Ehdokkaat ja valitut eri vaaleissa:

Kuntavaaleissa naisten osuus ehdokkaista on ollut noin 40 prosenttia, mutta vaihtelua on kunnittain. Naisten osuus valituista on perinteisesti jäänyt ehdokas- ja ääniosuutta pienemmäksi. Vuoden 2021 kuntavaaleissa naisten osuus valituista valtuutetuista (40,2 %) oli ensimmäistä kertaa suurempi kuin naisten osuus ehdokkaista (39,7 %).

Ensimmäisissä aluevaaleissa vuonna 2022 asetettiin yhteensä 10 584 ehdokasta, joista 55 prosenttia oli miehiä ja 45 prosenttia naisia. Valituista aluevaltuutetuista 53 prosenttia on naisia ja 47 prosenttia miehiä. Kainuussa valittiin yksi mies naisia enemmän.

Eduskuntavaaleissa naisten osuus ehdokkaista ja valituista on ollut koko 2000-luvun ajan noin 40 prosenttia. Vuonna 2019 eduskuntaan valittiin ennätysmäärä naisia: 94 naista (47 %). Ehdokkaista naisia oli 42 prosenttia. Naisjärjestöjen tavoite ensi kevään vaalissa on 100 naista eduskuntaan.

Europarlamenttivaalien ehdokkaista naisia on ollut noin 40 prosenttia, mutta päinvastoin kuin muissa vaaleissa, naisten osuus valituista on noussut tätä suuremmaksi. Vuonna 2019 europarlamenttiin valittiin seitsemän naista ja kuusi miestä.

Presidentinvaaleissa ensimmäinen naisehdokas oli vuonna 1982 Liberaalisen Kansanpuolueen Helvi Sipilä. Naisia on ollut säännönmukaisesti ehdolla vuoden 1994 vaaleista lähtien. Suomella on ollut yksitoista miespresidenttiä ja yksi nainen (Tarja Halonen 2000–2012).

Suomalaisilla puolueilla ei ole käytössä ehdokasasettelun sukupuolikiintiöitä. Käytännössä useimmat suomalaiset puolueet pitävät kuitenkin tavoitteena sukupuolten tasapuolista edustusta ehdokaslistoilla.

Useimmissa puolueissa pyritään sukupuolten tasapuoliseen edustukseen puolueen omissa toimielimissä. Kaikilla eduskuntapuolueilla on lisäksi oma erillinen naisjärjestönsä ja vihreillä sekä perussuomalaisilla myös poliittinen miesjärjestö.

Sukupuolten yhtäläisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien parantamiseksi on valtion budjetissa osoitettu erillistä rahoitusta kolmelle naisjärjestölle: Naisjärjestöjen Keskusliitolle, Naisjärjestöt yhteistyössä NYTKIS ry:lle ja Monika-Naiset Liitolle.

Lakisääteinen rahoitus myönnetään sukupuolten välisen tasa-arvon ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen edistämiseen. Lisäksi viisi prosenttia valtion talousarviossa myönnetystä puoluerahoituksesta on tarkoitettu naisten poliittisen toiminnan tukemiseen.

Sukupuolten tasa-arvo on myös sukupuolten yhtäläisiä oikeuksia ja mahdollisuuksia kaikkialla elämässä. Sukupuolten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät ole mielipidekysymyksiä. Viranomaisilla on lakiin perustuva velvollisuus edistää niiden toteutumista työpaikoilla, oppilaitoksissa ja viranomaistoiminnassa.

Naisjärjestöjen on myös vaikutettava tasa-arvoon työpaikoilla, niin että kaikilla on mahdollisuus osallistua parhaan kykynsä mukaan työhön ja sen kehittämiseen ja varsinkin tasa-arvoiseen palkkaukseen. Opiskelussa eri ammatteihin naisia ja miehiä on kannustettava perinteisten valintojen rikkomiseen. Se lisää sukupuolten moninaisuutta työelämässä ja vaikuttaa aikaa myöten palkkaukseen. Naisjärjestöt toimivat aktiivisesti myös kotien perheväkivallan ehkäisyn ja uhrien tukemisen hyväksi.

Poliittisen naisjärjestön merkityksestä keskustellaan tällä viikolla Kajaanissa, kun Keskustanaisten Kainuun piirin 70-v. juhla on 3.11.klo 18 Kouta-salissa, missä on puhujana Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko .

Naisjärjestöjen yhteistyönä järjestetään Valoa, ei väkivaltaa -tapahtuma 25.11.klo 17 alkaen torilla ja Kouta-salissa, silloin puhujana on sotarikosten tutkijana toiminut Helena Ranta .

Näihin on vapaa pääsy.

Helena Aaltonen

Naisjärjestöjen keskusliiton hallituksen jäsen

Kirjoituksessa on käytetty hyväksi THL:n verkkosivuja tasa-arvotilastoista.