Koti-Kajaani

Mielipide: Vammaisen kokemuksia vammaispalvelusta

Sain kansankielellä ilmaistuna aivohalvauksen eli virallisen diagnoosin mukaan määrittelemättömän aivoinfarktin 27.11.2020. Vanha sananlasku, jonka mukaan vian ei tarvitse olla iso, jos se on päässä, osoittautui minun kohdalla todeksi.

Varsin nopeasti kuitenkin pääsin teho-osastolta neurologisen osaston kautta vaativan kuntoutuksen osastolle. Siellä olin viikkoa vaille puoli vuotta.

Viime vuoden loppupuolella pidettiin sairaalalla palaveri, jossa sovittiin katselmuksesta kotonani. Katselmus pidettiin 20.1.2021. Aiheena muutostöiden kartoittaminen ja niiden tekemisen aloittaminen.

Minun ja omaisten lisäksi katselmuksessa mukana olivat toimintaterapeutti ja fysioterapeutti. Sekä sairaalassa että kotona pidettyyn palaveriin oli kutsuttu myös vammaispalvelun edustaja. Hän ei osallistunut kumpaankaan palaveriin, joka minua kummastutti ja huolestuttikin. Ikävät ennakkoaavistukset osoittautuivatkin todeksi myöhemmin.

Kotona pidetyssä palaverissa sovittiin niistä muutostöistä, joiden avulla kotiharjoittelujaksot ja myöhemmin kotiuttaminen onnistuisi. Ymmärsin, että työt toteutettaisiin mahdollisimman nopeasti ennen kotiharjoittelujaksojen alkamista.

Aikaa kului ja kotiharjoittelujaksot lähestyivät, mutta mitään ei tapahtunut. Kun asian perään kyseltiin, kertoi vammaispalvelun sosiaalityöntekijä tekevänsä päätöksen 12. helmikuuta. Sitä ennen olimme itse pyytäneet yhdeltä urakoitsijalta tarjousta, koska minulle oli kerrottu vammaispalvelun sopimusurakoitsijalla olevan kiireitä.

Helmikuun 12. päivä oli kiire siirtynyt Sotkamon vammaispalveluun. Sosiaalityöntekijä ei ollut päätöstä lupauksestaan huolimatta tehnyt vedoten kiireisiin, jotka johtuivat paksusta pinkasta tekemättömiä päätöksiä. Kun kysyin, että onko tuo pinkka kaksi vai kolme metriä korkea, sain vastauksen, jonka mukaan ainakin kymmenen päätöstä on helmikuun aikana tehtävä.

Vaan seuraavana päivänä urakoitsija ottikin yhteyttä. Silloin kävi ilmi, ettei häneltä oltu pyydetty tarjousta aiemmin. Vain lähetetty epämääräinen sähköposti.

Päätös muutostöistä saatiin lääkärin ja fysioterapeutin selväsanaista lausuntojen jälkeen. Ne lausunnot tarvittiin, vaikka asia oli jo kertaalleen käyty läpi. Kotiharjoittelujaksot onnistuivat aluksi osastolta saatujen apuvälineiden ja omaisten tuella.

Noin kaksi kuukautta kului kotikatselmuksesta aikaa muutostöiden tekemiseen. Veivaamisessa oli osallisena kolme soten viranhaltijaa. Mielestäni muutostöistä päätöstä vetkuteltiin tahallisesti tekosyiden varjolla. Valitettavasti olen kuullut muiltakin vammaisilta ja heidän omaisiltaan kertomuksia vastaavista kokemuksista.

Nyt muutostyöt on tehty, talon ulkopuoliset työt jäivät luonnollisesti viimeisimmäksi.

Oletin vammaispalvelun olevan meidän vammaisten tuen ja turvan, neuvojan ja ohjeiden antaja. Oletus oli väärä. Vammaispalvelu taistelee kaikin tavoin vammaisia vastaan. Kärjistetysti ilmaistuna vammaispalvelu on meidän vammaisten päävihollinen.

Kaikki vammaiset eivät pysty etujensa perään kyselemään. Sellaisia ihmisiä on helppo kyykyttää. Ja meitä myös kyykytetään ja katsotaan ylen.

Jotain kertoo sekin, ettei Sotkamon vammaispalvelun edustaja ole osallistunut, eikä hänen varahenkilönsä vanhus- ja vammaisneuvoston kokouksiin. Näin minulle on kerrottu. Jos tämä pitää paikkansa, eikä soten viranhaltijat ja luottamushenkilöt asiaan ole puuttunet, niin ei voi muuta kuin todeta soten hallinnon olevan munatonta, hampaatonta ja kädetöntä.

Viimeisin erimielisyys oli minulla vammaispalvelulain mukaisista kyydeistä. Näillä kyydeillä kuljin kotiharjoittelujaksoilla. Minulle myönnettiin 18 yhdensuuntaista matkaa. Se on lain mukainen minimi. Hain 24 matkaa tietäen, etten niitä saa. Kerrottakoon, etten tarvitsekaan näitä matkoja lisää kuntoutumisen edistymisen myötä, joten pitäkää tunkkinne. Kyse oli periaatteesta. Tein oikaisuvaatimuksen sotehallituksen yksilöasiain jaostoon.

Mielenkiintoinen oli lääkärin, fysioterapeuttien ja vammaispalvelun näkemysero kotiharjoittelujaksojen tarpeellisuudesta. Se tuli selkeästi ilmi po. asiaa käsiteltäessä.

Vammaispalvelun mielestä kotiharjoittelujaksot ovat turhanpäiväisiä. Kotona olemisen sijaan olisi vammaispalvelun mielestä parempi, että olisin ollut Kuntoutuskadun tai käytävän päädyn ikkunoista viikonloput olut katsomassa ilta-auringon valossa näkyviä Piiparinmäen tuulivoimaloita eli sairaalassa.

Vammaispalvelun sektori olisi säästänyt taksimatkat, mutta sotelle olisi kokonaisuutena tullut kalliimmaksi ja myös minulle. Ei sairaalassa olla pelkillä verovaroilla. Potilaalta peritään tietty maksu per vuorokausi.

Hain lisämatkoja yhteiskunnallisten asioiden hoitoon (yhdistystoiminta) ja vapaa-ajan harrastuksiin sekä sosiaaliseen kanssakäymiseen. Lain ja asetuksen mukaan kyseiseen tarkoitukseen matkoja olisi myönnettävä.

Soten ei tarvitse lakia noudattaa, mikä ei sinänsä yllättänyt. Esittelijänä oli ollut viranhaltija, jonka kanssa aiemmin talvella käydystä keskustelusta kävi selkeästi ilmi hänen kielteinen suhtautuminen vammaisten asioihin. Yksilöasiain jaosto odotetusti hylkäsi oikaisuvaatimukseni. Päätöksessä perustelut pyörivät kuin taksilla Sotkamosta tuotu korvaushoitopotilas lauantai-iltana uuden sairaalan pääsisäänkäynnin aulassa oikeaa ovea etsimässä.

Kiitos vielä vaativan kuntoutuksen osaston henkilökunnalle. Olette tosi ammattilaisia. Löysin osastolla elämänilon ja toimintakykyä. Löysin myös rosvosektorin samalla soten organisaatiosta. Se rosvosektori on kokonaisuuksien ymmärtämättömyyttä, hankalia byrokraatteja hallinnossa ja yleensä huonoa johtamista.

Onneksi kaikki eivät ole tuollaisia. Kuntoutusylilääkäri ja osaston lääkäri tekivät nopeasti päätöksen maksusitoumuksesta, jonka avulla kuntoutus jatkuu. Kiitos siitä. Kansaneläkelaitos ei päätöstä ehtinyt tehdä ennen kotiuttamista.

Lyhyesti: Vammaiset, ottakaa selvää oikeuksistanne, ja älkää uskoko kaikkea, mitä teille kerrotaan. Ja muistakaa, ettei kaikkea välttämättä kerrota.

Koti-Kajaani julkaisee enimmäispituusrajan ylittävän mielipiteen yhteiskunnallisesti merkittävän aiheen vuoksi. Kirjoittaja on sairaslomalla oleva Sotkamo-lehden toimittaja. Sotkamo-lehti ja Koti-Kajaani kuuluvat samaan konserniin.

Pertti Granqvist