Kotimaa

Miksi rikollisjärjestöjen miljardit läpäisevät pankkien valvonnan, kun yksityisasiakkaalle napsahtaa selvityspyyntö epätavallisesta tilisiirrosta? Näin likainen raha kulkee huomaamatta pankista ja maasta toiseen

Asiantuntijan mukaan tiedonkulku pankkien välillä auttaisi havaitsemaan laajamittaisen rahanpesun.

Yksityisasiakas voi saada pankilta selvityspyynnön, jos esimerkiksi tilille ulkomailta siirrettävä suuri summa herättää epäilystä. Pankki voi kysyä asiakkaalta yksityiskohtaisiakin tietoja vaikkapa tämän sidonnaisuuksista tai rahan alkuperästä.

Pankki huomaa epätavalliset tilitapahtumat myös esimerkiksi silloin, kun asiakkaan luottokortti on päätynyt vääriin käsiin.

Pankeilla on velvollisuus tuntea asiakkaansa, seurata näiden tilejä ja ilmoittaa tiliensä kautta tapahtuvasta epätavallisesta liiketoiminnasta.

Jos pankkien valvonta havaitsee pienehköt epätavalliset tilisiirrot yksityisasiakkaiden tileillä, miten rikollisjärjestöjen ja korruptoituneiden poliitikkojen rahat pääsevät siirtymään miljardien arvosta epäilyttävistä lähteistä pankkien seulan läpi?

"Ammattilaisilla on resursseja ja hyvät verkostot"

Kun puhutaan kansainvälisistä mittavista rahanpesutapauksista, epäilyttävän liiketoiminnan havaitsemista vaikeuttaa se, että pankit näkevät vain sen mitä ne näkevät, Finanssialan johtava asiantuntija Mika Linna sanoo.

Yritys voi esimerkiksi hajauttaa liiketoimintansa eri pankkeihin eri maissa. Sama liiketoiminta voi näyttää kummalliselta yhdessä tapahtumaketjun vaiheessa ja normaalilta toisessa.

Mikäli kyseessä ovat eri pankkiketjut, niillä ei ole pääsyä toistensa asiakastietoihin.

– Eri laitoksilla saattaa olla varsin erilainen näkymä siihen, minkälaista toimintaa yritys harjoittaa, Linna kertoo.

Myös yritysten omistussuhteiden selvittäminen voi olla monen mutkan takana. Ajantasaisen ja luotettavan tiedon saaminen pankkien asiakkaista on työlästä ja kallista erityisesti ulkomailta.

– Meillä on kansallisestikin joskus hankaluuksia selvittää, ketkä ovat yritysten tosiasiallisia päätöksentekijöitä ja edunsaajia. Hämäriä tarkoitusperiä varten perustetuissa yhtiöissä saattaa esimerkiksi olla, että yhtiöiden hallitukseen nimitetään henkilöitä, jotka tästä eivät edes itse tiedä.

Laajamittaista rahanpesua naamioidaan hyvin lähelle normaalia ja laillista liiketoimintaa. Rahanpesu on sitä vaikeampi havaita, mitä uskottavammaksi liiketoimintaketju rakennetaan.

– Suuren rahan peseminen on ammattimaista toimintaa, johon tarvitaan vahvat resurssit ja hyvät verkostot. Ammattimaiset rahanpesijät hyödyntävät taitavasti teknologiaa ja maantieteellisiä rajoja.

Rahojen liikuttelu yhtenäisellä euromaksu- eli SEPA-alueella tapahtuu sujuvasti ja vikkelästi, ja pieniksi summiksi pilkotut varat hukkuvat valtavien transaktiovolyymien "kohinaan", Linna luonnehtii. Hänen mukaansa pelkästään suomalaisilta pankeilta tehtiin tilisiirtoja viime vuonna lähes 2 800 miljardin euron edestä.

– Meidän keskeinen viestimme on, että pankkien keskinäistä sekä pankkien ja viranomaisten välistä tiedonsaantia on helpotettava. Näin tapauksiin liittyvä kokonaiskuva hahmottuisi paremmin.

Suomi ei houkuttele suuren volyymin rahanpesua

Keskusrikospoliisin rahanpesun selvittelykeskus on tänä vuonna saanut syyskuuhun mennessä yli 35 000 ilmoitusta epäilyttävästä liiketoiminnasta.

Ilmoitusten määrä on heilahdellut, mutta kokonaisuudessaan niiden määrä on kasvanut huomattavasti vuodesta 2010. Vuonna 2010 ilmoituksia saapui yhteensä vajaat 8 400, kun vuonna 2019 ilmoituksia saapui noin 66 460.

Pankit ovat massailmoittajien, eli rahapeliyhteisöjen ja maksunvälittäjien, jälkeen toiseksi suurin ilmoittajaryhmä.

Selvittelykeskuksen päällikkö Jaakko Christensen kertoo, että tyypillisesti rahanpesu näkyy Suomessa käteisnostoina ja -panoina, tilisiirtoina ja niin sanottuna muulitoimintana, jossa kolmas osapuoli tarjoaa tilinsä käyttöön petosvarojen siirtämistä varten.

– Käteistä käytetään esimerkiksi pimeiden palkkojen maksamiseen. Laittomasta alkuperästä tullutta rahaa sidotaan myös omaisuuteen, kuten asuntoihin ja autoihin, Christensen sanoo.

Taustalla on erityisesti harmaata taloutta ja veronkiertoa, huumausainerikollisuutta sekä verkossa tapahtuvia petoksia, kuten toimitusjohtajapetoksia ja romanssihuijauksia.

Vuonna 2019 ilmoitukset sisälsivät 1,3 miljoonaa transaktiota, joiden yhteenlaskettu arvo on yli kaksi miljardia euroa. Niistä noin 451 miljoonan euron arvosta oli transaktioita Suomesta ulkomaille tai ulkomailta Suomeen.

Suurin osa, noin 43 prosenttia ilmoituksista, koskee 10 000–50 000 euron arvoisia summia.

– Käsityksemme mukaan ei ole tiettyä pientä henkilöryhmää, joka käyttäisi Suomea rahanpesutarkoituksessa. Paljastumisen mahdollisuus Suomessa on kohtalainen, pankit toimivat pääsääntöisesti tehokkaasti ja korruptiota on vähän. Tämä ei ole sellainen maa, joka houkuttelisi suuren volyymin rahanpesua, Christensen sanoo.