Viihde

Pioneeribändit rikkoivat lasikaton – The Go-Go's muistelee avoimesti punkin kuumia vuosia televisiossa torstaina

Katsottua

"Rrrytmi sitruuuuuna", laulusolisti Ari Up huusi ainoat kaksi osaamaansa suomenkielen sanaa, ja taas mentiin.

Englantilainen The Slits oli heinäkuisena iltapäivänä vuonna 1980 heittänyt pirteän keikan Kaivopuiston ilmaiskonsertissa Helsingissä. Kuitenkin vasta seuraavan päivän klubikeikalla räjähti.

Kolmen nuoren naisen ja uuden miespuolisen rumpalin yhtye oli villi, svengaava ja hallitun sekopäinen rytmijuhla, jota minä ja kaverit emme voineet peffa penkissä seurata. Kipaisimme pari kertaa kesken keikan puristamassa tanssista hikoontuneet t-paidat vähän kuivemmiksi salin nurkkaan. Ja sitten takaisin tanssimaan.

The Slitsit olivat meidän ikäisiämme ja ihania, mutteivät etäisiä. Se oli ajan henki. Vain pari vuotta aiemmin The Slits olisi ollut kummajainen ja kuriositeetti. Nyt ei tullut mieleenkään ihmetellä, kuinka (melkein) tyttöbändi uudisti rockmusiikkia ja keräsi salit täyteen.

Se oli punkin ansiota. Se tuiversi musiikkielämän eturintamassa 1970-luvun lopulla ja raotti ovia, jotka The Slitsin tapaiset bändit potkaisivat auki.

Amerikassa niin teki Go-Go’s. Se ei ollut läheskään ensimmäinen amerikkalainen tyttöbändi, mutta "Olimme ensimmäinen, joka teki omat biisinsä, soitti itse ja sai suurta menestystä", muistelee laulusolisti Belinda Carlisle . "Jokainen sai tehdä mitä vain, oli täysi vapaus."

Sitä vapautta Alison Ellwoodin ohjaama dokumentti soi vähän väliä. Vanhoissa pätkissä esiintyy intoa puhkuva bändi, jonka biisit ja soittotaito kehittyivät keikka keikalta.

Alkuperäiset jäsenet muistelevat noita vuosia avoimesti. Tietenkään kaikki ei ollut nousukiitoa. Muutamassa vuodessa kävi sama kuin yhdelle ja toiselle poikien bändille, eli huumeet sotkivat uran.

Se on dokumentin alakuloinen luku, josta Carlislen sooloura ja koko bändin comeback kohottavat jälleen tunnelmat. Lasikattojen rikkojat ovat kiitossanansa ansainneet.

The Go-Go’s Yle Teemalla klo 22.35