Paikallisuutiset

Sotkamossa seisoo kestikievari 1700-luvulta – siirtokohde lumosi ja toi pariskunnan Miinoanjärvelle

Kajaanin ammattikorkeakoulun varatoimitusjohtaja Tuija Postari-Kivistö on innokas käsitöiden tekijä ja kryptosijoittaja.

Punamultainen hirsitalo seisoo pihan perällä koivukujan päässä.

Iltapäivän aurinko värjää taivaan purppuraksi, kuin kehykseksi täydelliselle joulupostikortille.

Vanha hirsitalo sijaitsee hevosenkengän muotoisen Miinoanjärven niemessä. On hiljaista kuin umpiossa.

Hirsitalon porstuan pielet ovat havuin ja valoin koristeltu. Ikkunassa loistavat kyntteliköt, ja kesäpergolassa tuikkii puinen jättitähti.

Tuija Postari-Kivistö avaa oven iloisesti tervehtien.

– Tervetuloa!

Astumme noin 300 vuotta vanhaan taloon.

Miinoanniemen talo Sotkamossa oli aikoinaan kestikievari Evijärvellä. Hirsitalo on alun perin 1700-luvulta.

Vuonna 1998 kuva talosta pasteerasi Keltaisen pörssin etusivulla: ”edullisesti hirsitalo Evijärveltä.”

Miinoanniemen silloinen isäntä innostui. Hänellä ja hänen vaimollaan oli niemessä pyöröhirsimökki, jonka he halusivat korvata asuintalolla. Pariskunta osti kievarin ja siirsi sen hirsi hirreltä Sotkamoon.

Sitten isäntä sai rakennustöissä sairaskohtauksen ja menehtyi.

Talo oli keskeneräinen. Linnut liihottivat yläkerrassa, ja sisäkatto puuttui. Taloon ei tullut vettä, ja vessa- ja suihkutilat olivat rakentamatta.

Kului pari vuotta. Leski ei olisi halunnut luopua, mutta toisaalta hän ei pystynyt pitämään taloa yksin.

Tuija Postari-Kivistö ja Kari Kivistö olivat metsästäneet kesämökkiä jo kolme vuotta ympäri Pohjois-Pohjanmaata, Pohjois-Savoa ja Kainuuta. Pariskunnalla ei ollut ennestään yhteyttä Kainuuseen, mutta maakunta sijaitsi melko lähellä Oulunsalon-kotia. Kaikenlaisia käsitöitä rakastava kolmilapsinen perhe halusi löytää paikan, missä he voisivat puuhata kyllikseen. Vapaa-ajankotiin koko suvun tulisi mahtua joulunviettoon.

Vuonna 2005 Tuija julkaisi lehti-ilmoituksen Kainuun Sanomissa. Uskoa ei enää juuri ollut, mutta maanantaina hänen puhelimensa soi.

Tiistaina Tuija ja Kari ajelivat Miinoanniemeen. Torstaina he allekirjoittivat kauppakirjan.

Tuija muistelee, miten Kari oli ennen ensivierailua toppuutellut näyttämästä liian innostuneelta. Esittelykierros talossa sujuikin rauhallisesti kysellen, ja Tuija arveli mielessään, ettei puoliso pitänyt näkemästään.

– Mutta sitten kun päästiin autoon, Kari kysyi, paljonko tarjotaan?

He ihastuivat kertaheitolla.

Perhe rakensi talon loppuun.

– Oli täällä hommaa! Aina kun tultiin tuohon pihaan, niin lapset kysyi, onko siellä jo astianpesukone. He pääsivät nauttimaan käsintiskauksesta, Tuija nauraa muistolle.

Ehkä juuri siksi Miinoanniemestä tuli niin rakas paikka koko perheelle. Lapsetkin ovat saaneet rakentaa ja muovata taloa haluamakseen.

Sittemmin Miinoanniemi on tarjonnut verrattoman paikan harrastuksille. Kari pääsee kotiovelta metsälle ja kalastamaan, ja Tuija tekee käsitöitä keramiikasta ompelutöihin.

Kun koronapandemian alkoi, Kari sanoi Tuijalle, että nyt lähdetään mökille etätöihin. Sille tielle he jäivät. Lapset asuivat jo omillaan. Oulunsalon koti myytiin kesällä 2021.

– Tähän elämän vaiheeseen tämä sopii vallan mainiosti, Tuija kiittelee.

Vanhojen hirsiseinien sisällä vallitsee rauha.

Alakerrassa on porstua, sisäeteinen, makuuhuone, keittiö ja suuri tupa. Yläkerrassa taas kaksi maakuuhuonetta ja aula.

Koti on kalustettu vanhoilla huonekaluilla, josta osa oli talossa alun perinkin. Esimerkiksi keittiössä oleva Tapiovaaran ruokapöytä oli edellisen omistajaparin häälahja.

Tuijan ja Karin harrastukset näkyvät kodissa. Yläkerran aulaa komistavat täytetyt metso ja ilves, ja kädentaidot somistavat jokaista huonetta.

Lapsilta jäänyt yläkerran makuuhuone on muuttunut Tuijan pukeutumishuoneeksi. Sen rekki on täynnä itse valmistettuja vaatteita. Marimekon kankaista ja värikkäistä verhoista on syntynyt lukuisia mekkoja. Islantilaisneuleita Tuija on tehnyt kymmenittäin.

Käsityöinnostus tarttui Tuijaan jo muutaman vuoden iässä. Hänen äitinsä oli neulonut nukelle neuletakin, mutta Tuija halusi toisen värisen.

– Ei siinä auttanut muu kuin tehdä itse uusi, hän nauraa.

Tuija rakastaa joulua ja aloittaa kodin pukemisen jouluun jo lokakuussa.

Ikkunoita koristavat jouluverhot, kyntteliköt ja joulutähdet, takanpieltä joulusukat ja olohuonetta olkipukit.

Tänä vuonna Miinionniemessä vietetään perhejoulua. Lapset puolisoineen ovat sopineet kokoontuvansa yhteen joka toinen vuosi, ja nyt on sen aika, Tuija iloitsee.

– Siitähän se joulu tulee, kun ollaan porukalla.

Perhejouluun kuuluvat yhdessä valmistetut jouluherkut ja pitkät illat lauta- ja palapelien ääressä.

Joulupukkia Miinoanniemessä ei tänä vuonna nähdä, mutta kuka tietää – ehkä jonakin jouluna taas.

Kryptoissa piilee mahdollisuus vaurastua

Tuija Postari-Kivistö kuuli kryptosijoittamisesta ensimmäisen kerran Lontoossa tammikuussa 2020.

Kokkolalaislähtöinen kauppatieteiden maisteri oli tehnyt osakesijoittamista parikymppisestä lähtien. Nuorena hän sai sijoitusoppeja isältään, myöhemmin lukuisista koulutuksista ja sijoittajakursseilta.

– Just Karin (Kivistö) kanssa puhuttiin, että luojan kiitos, meille tuli eteen se kurssi Lontoossa.

Kolmepäivänen kurssi keskittyi osakesijoittamiseen, mutta yksi tunnin luento esitteli kryptoja.

– Se mikä jäi sieltä mieleen, oli, että isot investointipankit ovat vasta tulossa peliin mukaan. Siihen aikaan kryptot olivat mahdollisia vain yksityisille henkilöille, Tuija muistelee.

Viime aikoina kryptomarkkinoita ovat pönkittäneet juuri isojen instituutioiden mukaantulo. Suurinta arvonnousua selittää Donald Trumpin vaalivoitto Yhdysvalloissa. Tuleva presidentti on sanonut vähentävänsä kryptoihin liittyvää sääntelyä ja rakentavansa Yhdysvalloista ”kryptopääkaupungin”. Nyt moni odottaa kryptojen yleistymistä, mikä on kirittänyt kursseja.

Lisäksi menossa on niin sanottu härkä- eli nousumarkkina. Virtuaalista kultaa, eli bitcoinia, ja monia muita kryptovaluuttoja syntyy louhinnassa, josta maksetaan palkkio. Inflaation suitsimiseksi bitcoinin lohkopalkkio puoliintuu noin neljän vuoden välein, viimeksi niin kävi keväällä 2024. Tämä puoliintumissykli määrittää kryptomarkkinaa.

Bitcoinien määrä on rajattu 21 miljoonaan kappaleeseen eli sitä enempää niitä ei voi louhia. Lontoossa Tuija arveli, että juuri siksi bitcoiniin kannattaa sijoittaa. Niukkuus ja instituutioiden kiinnostus merkitsevät arvonnousua.

Tuija ja Kari ostivat bitcoineja 4 000 dollarilla ja möivät 7 000 dollarilla. Nyt neljän vuoden takainen kaupankäynti naurattaa. Silloisen sijoituksen arvo olisi nyt yli kymmenkertainen, vaikka matkalla markkina onkin heilahdellut voimakkaasti.

Kryptot ovat tänä päivänä yksi sellainen omaisuuslaji, jossa on ihan oikeasti suomaistenkin mahdollisuus vaurastua.

Jyrkät nousut ja laskut ovat kryptomarkkinoille tyypillisiä. Kaiken voi menettää, mutta nopea vaurastuminenkin on mahdollista. Erilaisia kryptovaluuttoja on yli 2,4 miljoonaa, joiden yhteenlaskettu markkina-arvo on 3,6 biljoonaa dollaria. Sekaan mahtuu tyhjiä arpoja ja sellaisia, joiden arvo voi jopa tuhatkertaistua parissa vuodessa.

Sittemmin Tuija on sijoittanut bitcoinin lisäksi muihin kryptovaluuttoihin eli altcoineihin. Hän luottaa vanhaan viisauteen, jonka mukaan puolet kannattaa sijoittaa vakaisiin vaihtoehtoihin ja puolet hajautetusti riskikohteisiin.

Itsenäisyyspäivän aattona 2024 bitcoinin arvo ylitti ensimmäistä kertaa yli 100 000 dollaria. Tänä vuonna bitcoinin arvo on noussut noin 150 prosenttia.

Nousua seuraa kuitenkin aina lasku, ja härkämarkkina vaihtuu karhu- eli laskumarkkinaksi. Pudotus voi alkaa keväällä, ensi kesänä tai syksyllä.

– Mutta nyt on tullut niin paljon uutta kysyntää, että on mielenkiintoista nähdä, meneekö tämä edelleen samalla neljän vuoden syklillä. Ehkä volatiilit altcoinit tippuvat, mutta miten paljon bitcoin tässä kysyntätilanteessa tulee tippumaan, Tuija pohtii.

Sijoituskohteena kryptot ovat Tuijan mielestä mainettaan parempia.

– Kryptot ovat tänä päivänä yksi sellainen omaisuuslaji, jossa on ihan oikeasti suomaistenkin mahdollisuus vaurastua. Maailmalla isot toimijat ovat jo lähteneet mukaan, Tuija kannustaa.

Riskit ja vauhdikkaat käänteet ovat kuuluneet myös Tuijan työuraan.

Etenkin ICT-kasvuyritykset ovat olleet uran ”bred and butter”, kuten hän itse sanoo.

Jyväskylän yliopistosta valmistunut maisteri aloitti toimitusjohtajana MetaCase-startupissa. Perhettä perustettuaan Tuija pystytti Ouluun Sinooperi-askarteluliikkeen, mutta luopui ja siirtyi vanhempainvapaiden jälkeen Nokialle matkapuhelinjätin vauhdikkaimmiksi kasvuvuosiksi. Sitä taas operatiivisen johtajan pesti Codenomicon-kasvuyrityksessä.

– Sen jälkeen hyppäsin tyhjän päälle ja haluaisin kokeilla, mitä voisin tehdä itselleni.

Tuija perusti Nordlett Oy:n, joka tähysi Outlet villagen pystyttämiseen Ouluun. Ajatus oli syntynyt keskustelusta ystävän kanssa. Puheissa olivat käsityöhön liittyvät yritykset, kunnes mieleen juolahti kokonainen Outlet-kylä. Yhdysvalloissa tehtaiden poistoeriä myyvät Outlet-kylät ovat tavallisia, mutta Suomessa sellaisia ei ollut. Se tuntui Tuijasta tarpeeksi isolta haasteelta.

Sopiva tontti Outlet-kylälle löytyi Limingan Tupoksesta. Tuija teki suunnitelmat, hankki rakennusluvat ja sai kauppakylän vuokrattua 65-prosenttisesti, mutta rahoittaja vaati 80-prosenttista täyttöastetta. Samaan aikaan Toivo Sukari lanseerasi Ideaparkia Oulun seudulle. Näkymät alkoivat heikentyä, ja Tuija pani hankkeensa säppiin vuonna 2014. Samaan aikaan hän oli palkkatöissä Haltian-teknologiayrityksessä.

Jokaista loppua seuraa uusi alku. Tupoksen Outlet-hankkeen aikana Tuija oli tutustunut norjalaisiin, jotka halusivat rakentaa Outlet-kylän Helsinkiin. He pyysivät Tuijaa vetojuhdaksi, johon tämä innoissaan suostui.

Helsinki Outlet näki päivänvalon vuonna 2019.

Olen päässyt tekemään merkityksellistä työtä, kun ajattelee, miten tärkeä KAMK on tälle alueelle.

Pari vuotta myöhemmin Tuija sai yhteydenoton headhunterilta, joka haki varatoimitusjohtajaa sekä talous-hallinto- ja henkilöstöjohtajaa Kajaanin ammattikorkeakouluun (KAMK).

Sotkamoon vuonna 2020 muuttanut Tuija tarttui tarjoukseen.

Monipuolinen työ toimitusjohtajan aisaparina on ollut antoisaa, Tuija kehuu.

– Olen tykännyt ihan tosi paljon.

KAMK on viime vuosina kasvanut ja kehittynyt vauhdilla.

– Olen päässyt tekemään merkityksellistä työtä, kun ajattelee, miten tärkeä KAMK on tälle alueelle. Se tuo oman leimansa. Olen myös päässyt käyttämään omia vahvuusalueitani ja tekemään muutosta. Aika paljon asioita on muuttunut neljässä vuodessa, Tuija sanoo.