Koti-Kajaani

Uusi podcast nostaa kotiseututuntemusta – Ensimmäinen jakso vie Kajaanin keskustan historiaan

Kajaanin kaupunki täyttää tänä vuonna 370 vuotta. Mitä kaikkea noihin vuosiin sisältyy? Millaista Kajaanissa on ollut ja on asua, ja miten eri kaupunginosat ovat syntyneet? Entä mitä merkitsee olla Purolan kasvatti tai kolmannen sukupolven paltaniemeläinen?

Näihin kysymyksiin pureutuu Kotiseutuna Kajaani -podcast , jonka ensimmäinen jakso on julkaistu tänään keskiviikkona. Kahdeksanosainen podcast alkaa ytimestä eli Kajaanin keskustasta ja sen lähialueista. Asiantuntijana kaikissa jaksoissa haastatellaan professori Reijo Heikkistä . Arjesta ja elämästä puolestaan kertoo kunkin asuinalueen entinen tai nykyinen asukas.

Ensimmäisessä jaksossa Kajaanin keskustan arkea avaa Kaija Marin .

Kajaanin keskusta on kaupungin vanhin alue ja syntyi linnan rakentamisen myötä, kertoo Heikkinen.

Kun Kajaanin linna perustettiin vuonna 1604, muualta tulleet linnan rakentajat asettuivat asumaan mahdollisimman lähelle työmaataan. Majoja ja pirttejä nousi sattumanvaraisesti, ja kaupungeille tyypillinen korttelirakenne kehittyi vasta myöhemmin ja vähitellen. Kulkuväyliä oli aluksi kaksi, katuja ne eivät vielä olleet.

Heikkinen arvioi, että vanha sanonta "Kajaanissa on kaksi kattua, toista kulkevat sijat satteella, toista pormestar pouvalla" on todennäköisesti peräisin Kajaania pilkanneelta ulkopaikkakuntalaiselta. Syrjäinen ja maataloudeltaan jälkeenjäänyt Kajaani oli tuolloin alkeellinen verrattuna muihin Ruotsi-Suomen kaupunkeihin.

Raatihuoneen valmistuminen vuonna 1830 vaikutti merkittävästi Kajaanin keskustan kehittymiseen.

Heikkisen mukaan Raatihuoneentorista tuli tärkeä seutukunnan kauppapaikka, joka veti väkeä Savosta ja aina Vienasta asti.

Keskustaan muotoutui kaksi itä-länsi-suuntaista katua Alakatu, eli nykyinen Brahenkatu, ja Yläkatu, eli Kauppakatu.

Venäjän vallan aikana Kauppakatua kutsuttiin Aleksanterinkaduksi. Sen molemmissa päissä oli tulli, jossa perittiin tullia kaupunkiin tulleilta kauppiailta. Tästä muistona Kajaanin nimistöön kuuluu edelleen on muun muassa Tullikallio.

Oman nimensä Kajaani on saanut Suomen kaupungeista ainoana venäjän kielestä.

"Kainuu oli alun perin Venäjälle kuuluva alue ja sitä kutsuttiin tuolloin nimellä Kajanskaja Zemlja eli Kainuun alue. Siitä nimi vääntyi suomalaisten suussa muotoon Kajaani", Heikkinen sanoo.

Kansanetymologia kertoo myös tarinaa, jossa Kajaani-nimen antoi lokki.

Tarinan mukaan Kajaanin linna aiottiin alun perin rakentaa Linnasaari-nimiselle myhkyräsaarelle. Kun kajaanilaiset pystyttivät linnaa, maahiset purkivat yöllä sen, mitä päivän aikana oli saatu valmiiksi. Lopulta muuan rakentajista potkaisi virtaan tukin, joka virran mukana ajautui kohti Koivukoskea ja iskeytyi Koivukosken ja Ämmäkosken välissä olevalle luodolle. Tukin jymähtäminen rantaan sai luodolla olleen lokin pyrähtämään lentoon ja kailottamaan mennessään "kojaak, kojaak". Sen mukaan kaupunki olisi sitten nimetty.

"Tämä taru ei tietenkään pidä paikkaansa, mutta se on säilynyt kertomuksena kaupungin nimen alkuperästä meidän päiviimme asti", toteaa Heikkinen.

Kaija Marinille Kajaanin keskusta on tuttu 50- luvulta alkaen.

Marin asui lapsena perheensä kanssa leipomo Pekka Heikkisen yläkerrassa Välikadulla. Samassa rakennuksessa asuivat hänen isovanhempansa, leipomon perustajat, ja vanhemmat sekä sisarukset. Toukokuussa 2018 lapsuuden kotitalo paloi ja lähiaikoina turmeltunut rakennus puretaan.

Kotiseutuna Kajaani -podcastjaksossa Marin kuvailee, että 50-60 -luvuilla Kajaanin keskusta oli lapsien täyttämä.

"Lapsia oli valtavat määrät. Leikimme kavereiden kanssa puistoissa, pihoissa, hypimme narua ja pelasimme nelimaalia", Marin sanoo ja jatkaa, että välimatkat olivat tuolloin kummallisen pitkiä.

"Linnan rauniot olivat niin kaukana, että jos sinne lähti retkelle, piti olla eväät mukana."

Podcast-jaksossa Marin muistelee lapsuuttaan ja nuoruuttaan, lapsiperhe-elämää sekä leipomoyrittäjän arkea.