Kotimaa

Analyysi: Vihreissä odottaa miesten vuoro – Puheenjohtajapörssissä nouseva Oras Tynkkynen: “Jos satunnainen kansalainen seuraa vihreitä, muodostuuko siitä sellainen kuva, että...“

Vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo pudotti odotetun uutisensa heti pääsiäisen jälkeen tiistaina aamulla.

Ohisalo kävi tyylilleen uskollisesti tasapainoisesti läpi vihreiden tavoitteita ja saavutuksia, kunnes tuli johdonmukaisesti omaan tilanteeseensa.

– Uuden alun luomiselle on tärkeää, että uudet kasvot astuvat riviin. Olen ollut puoluejohdossa kahdeksan vuotta ja on aika tehdä tilaa uusille ihmisille, Ohisalo sanoi eduskunnan valtiosalissa samaan aikaan, kun uusia kansanedustajia virtasi sisään parlamenttiin.

Analyyttinen Ohisalo ei ole ehdolla, kun eduskuntavaaleissa rökäletappion kärsinyt vihreät valitsee uuden puheenjohtajan kesäkuun puoluekokouksessa Seinäjoella. Puheenjohtajan lisäksi myös kritiikkiä vaalien jälkeen saanut puoluesihteeri Veli Liikanen joutunee väistymään tehtävistään.

Tappion jälkeinen tilanne on vaikea tulevaisuuspuolueena itseään pitävälle vihreille.

Puheenjohtajan persoonasta tuli yksi ongelma. Ohisalo näyttäytyy monen mielestä liian kilttinä ja hyväkäytöksisenä puoluejohtajana yhä repivämmäksi muuttuneessa politiikassa.

– Ohisalo ei ole pystynyt yksinkertaistamaan asioita, kuten pitäisi. Viestin pitäisi olla ymmärrettävä ja selkeä, arvioi vihreiden puoluesihteerinä 2007–2013 toiminut Panu Laturi.

– Tällä hetkellä kärjistämisellä pärjää, mutta rakentavuudella ei niinkään, Laturi arvioi.

Viestissä vikaa, ei vain viestinnässä

Ohisalo kehui valtiosalissa, kuinka puolue tuli Juha Sipilän (kesk.) "konservatiivihallituksen" jälkeen osaksi punavihreää hallitusta, ja sai paljon aikaan ympäristö- ja energia-asioissa, tasa-arvokysymyksissä sekä sosiaali- ja terveyspuolella.

Vihreästä politiikasta huolimatta kansalaiset äänestivät muita vaihtoehtoja. Pääministeri Sanna Marinin (sd.) houkuttelu taktiseen äänestämiseen vei vihreiltä ääniä, mutta pelkästään sillä kannatuskato ei selity.

Mahdolliseksi uudeksi puheenjohtajaksi veikattu tuore kansanedustaja Oras Tynkkynen arvioi kriittisesti, että ongelma ei olekaan viestinnässä vaan viestin sisällössä.

– Jos satunnainen kansalainen seuraa vihreitä, muodostuuko siitä sellainen kuva, että tässä on puolue, joka on koko Suomen, kaikkien suomalaisten ja eri ihmisryhmien asialla? Vai muodostuuko sellainen kuva, että puolue on painottunut johonkin tiettyyn nurkkaan, eduskuntaan kahdeksan vuoden jälkeen palannut Tynkkynen kysyy.

Vihreät ovat Tynkkysen mielestä keskittyneet liikaa esimerkiksi translakiin ja jättänyt isommat aiheet muille puolueille.

– Luulen, että ihmiset kyllä tietävät kantamme translakiin. Se on hyvä, koska olemme yksimielisesti seisseet translain uudistuksen takana. Mutta tietävätkö ihmiset, mikä on vihreiden ratkaisu vaikkapa katuturvallisuuden parantamiseen tai jengirikollisuuteen? On hyvin mahdollista, että eivät tiedä.

Uskottavalla puolueella pitää olla laaja paletti. Tynkkynen ei ottaisi mitään pois ihmisoikeuksien puolelta, mutta vahvistaisi sitä, mitä vihreillä on tarjottavana laajemmin suomalaisille.

“Vihreiden pitäisi olla vihreitä eikä mikään varavasemmistoliitto. Pelkkä ympäristölinja ei sekään riitä. Omaa linjaa esimerkiksi talouspolitiikassa ei oikein ole ollut.“

– Meillä on Suomessa aika monta äänestäjää, joiden äänestysvalinnan ykköskriteerinä ei ole translaki eikä saamelaiskäräjälaki, vaan se saattaa olla esimerkiksi se, että kuinka uskottava vihreiden ohjelma on julkisen talouden tasapainottamiseksi, hän vertaa.

Myös Panu Laturin mielestä puheenjohtajan persoonaa selvästi isompi ongelma on vihreiden ohjelma. Siitä on kansalaisen vaikea saada kiinni.

– Vihreiden pitäisi olla vihreitä eikä mikään varavasemmistoliitto. Pelkkä ympäristölinja ei sekään riitä. Omaa linjaa esimerkiksi talouspolitiikassa ei oikein ole ollut, Laturi arvioi.

Kapteeni ja siviilipalvelusmies

Vihreiden gallupsuosio oli peräti 15 prosenttia, kun nykyinen europarlamentaarikko Ville Niinistö luopui puolueen puheenjohtajan tehtävistä kesäkuussa 2017. Kuudessa vuodessa puolueen kannatus on siis puolittunut.

Nyt näyttää siltä, että vihreissä koittaa taas miesten vuoro johtaa.

Panu Laturi nostaa puheenjohtajakisan kärkiehdokkaiksi helsinkiläisen Atte Harjanteen, 38, ja tamperelaisen Oras Tynkkysen, 45.

"Soininvaaralaiseksi" sosiaaliliberaaliksi arvioitu Harjanne toimi vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtajana viime vaalikaudella. Hän on etenkin monissa talouspoliittisissa kannoissaan lähellä kokoomusta. Vaaleissa 5 804 ääntä saanut kapteeni Harjanne on aktiivinen reserviläinen. Vihreiden tuleekin Harjanteen mielestä luopua puoluehallituksen vuoden 2010 linjauksesta, että Suomen reservin koko pitäisi kutistaa sodan ajan joukkojen 280 000 sotilaasta 75 000–150 000 sotilaaseen.

Vaaleissa 5 401 ääntä saanut Tynkkynen kertoo harkitsevansa vakavasti puheenjohtajaehdokkuutta. Harkintaan menee hänen mukaansa aikaa "yli päivä mutta alle kuukausi".

– On tullut paljon kyselyitä ja otan ne vakavasti. En lähtenyt eduskuntaan sillä ajatuksella, että olisin hakemassa mitään erityisiä johtotehtäviä puolueessa, mutta nyt joudun pohtimaan.

Siviilipalveluksen suorittanut Tynkkynen ei ole aiemmin ollut ehdolla puheenjohtajaksi.

– En ole koskaan ollut kiinnostunut mistään asemista. Asemat ja tittelit eivät minua motivoi pätkän vertaa. Minua ovat kiinnostaneet tehtävät ja asiat. Hain sen takia muun muassa ympäristö- ja ilmastoministeriksi.

Tynkkynen on työskennellyt viimeisen kahdeksan vuoden ajan Sitrassa ja omassa konsulttiyrityksessään Tyrskyssä.

– Kun aikanaan jättäydyin eduskunnasta 11 vuoden jälkeen pois, ajattelin, että jos meinaa kansaa edustaa, pitää olla kokemusta myös eduskunnan ulkopuolelta. Itse tykkään puhua talousasioista, ja siitä että on ollut yrittäjänä, saa ihan uutta perspektiiviä puhua talouspolitiikasta myös eduskunnassa, hän pohtii.

Muista puheenjohtajaehdokkaista ovat tulleet mainituiksi espoolainen Saara Hyrkkö, joensuulainen Krista Mikkonen ja lappeenrantalainen Hanna Holopainen. He ovat kaikki kansanedustajia. Myös helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu ja tuore kansanedustaja Fatim Diarra kuuluu mahdollisiin ehdokkaisiin.

Diarra saattoi kuitenkin pilata mahdollisuutensa puheenjohtajaksi takavuosien möläytyksellään maaseudusta ja sen ihmisistä. Hän heitti marraskuussa 2017 Facebook-keskustelussa humoristisesti, että "ainut syy muuttaa metsään on insesti ja se, että kukaan ei kuule, kun vaimo huutaa apua".

Tästä on aikaa jo yli viisi vuotta, mutta sanat olivat niin räikeitä, että Naisasialiitto Unionin puheenjohtajana toimiva Diarra joutuu niitä vieläkin kantamaan, vaikka pahoittelikin kielenkäyttöään tuoreeltaan 2017.

– Poliitikkojen pitäisi muistaa, että kaikki möläytykset kulkevat aina mukana, tuumii pitkään politiikkaa seurannut Panu Laturi.

Analyysin kirjoittaja on Lännen Median toimittaja Toni Viljanmaa.