Mielipiteet

Aluevaaliehdokkaan mielipide: Hyvinvointialue - uhka vai mahdollisuus?

Kainuun soten viime vuosien tilinpäätökset ovat näyttäneet suuria alijäämäkertymiä vuodesta 2018 lähtien niin, että kuntien kantokyky näytti rapistuvan silmissä, kun asiaa seurasi sen hetkisillä paikoilla istuessani hallituksissa.

En tiedä johtuiko tämä edellisen hallituksen sote-uudistuksen aiheuttamasta tunteesta, monialaisen maakunnan syntymisen kaatumisesta vai selkeästä kustannusnoususta ostopalvelu toiminnoissa ja tarvikkeissa, mutta alijäämäkierre alkoi tästä vuodesta. Odotukset sote-uudistuksen maaliin viemisestä olivat niin vahvat, että kuulosti kuin mikään ei voisi estää sote-uudistuksen voimaantuloa, mutta niin vain kävi, että perustuslakivaliokunta hylkäsi "valinnanvapaus" sote-uudistuksen.

Tunne uudistuksen voimaantulosta näkyi kuitenkin toiminnoissa, joissa silloisen VATEn (valmisteleva toimielin) palkkalistoilla istuivat monet johtavat viranhaltijat hoitamassa uudistuksen valmistelua, niin voi kysyä, oliko tällä vaikutusta sen hetkiseen toimintaan, että normaali kustannusseuranta ikään kuin lamaantui sote-uudistusasian seurauksena.

Seuraukset alijäämäkierteestä näkyvät kuitenkin voimakkaasti joka vuosi kuntien budjettivalmisteluissa ja heittävät näin varjon jokapäiväiseen toimintaan talouden sopeuttamis- ja säästöohjelmilla. Soten budjetointi on ollut joka vuosi alimitoitettu kustannuksiin nähden, ja kunnat joutuivat tulouttamaan alijäämävelan vuoden lopulla. Voikin vain kysyä, miten selviämme tulevasta hyvinvointialueen toiminnasta ja kustannuksista, vaikka rahoitus siirtyykin valtion hallinnoimaksi 1.1.2023 alkaen?

Mahdollisuutena näen nykyisten toimintojen painopisteen siirtämisen hallitusohjelman mukaisesti perusterveydenhuollon puolelle ja sosiaalipuolen asioihin varmistamalla yhdenvertaiset palvelut kaikille, oikea-aikaisen hoitoon pääsyn fyysisen ja psyykkisen sairauden kohdatessa, mikä alkaa asiakkaan asian ensiarvioinnilla (Triage), fyysisen kontaktin tai puhelinsoiton yhteydessä ja siirtyen arvioinnin jälkeen lääkärin konsultointiin/käyntiin ja moniammatillisen tiimin jatkokäsittelyyn hoidon tarpeesta riippuen.

Meidän on resurssoitava osaavaa henkilökuntaa toimintaan sosiaali- ja terveydenhuollon puolelle, jotta hoitoketjut saadaan toimimaan aina kotihoitoon saakka. Vain näin oikea-aikaisesti todetut sairaudet, niin fyysisten kuin psyykkisten sairauksien osalta, vähentävät kustannuksia hoidon loppupäästä. Myös henkilöstön työhyvinvoinnista sekä lähiesihenkilöiden johtamisen kehittämisistä on huolehdittava, että palvelut toimivat ja kehittyvät terveyseroja kaventavasti.

Meillä ei ole varaa siirtyä hoidoissa koko ajan ostopalveluina toteutettaviin erikoissairaanhoidon kustannuksia aiheuttaviin palveluntarjontoihin, joihin ohjautuu helposti, jos ei pääse arvioitavaksi julkisten palvelujen piiriin, vaan joutuu hakemaan palvelutarjontaa muualta päästäkseen hoitoon. Sen vuoksi tarvitsemme suurta panostusta parantamaan peruspalveluja.

Kaikkia mahdollisuuksia on arvioita kustannusten hillitsemiseksi. Mahdollisuuksia on monia, ja meidän tulee löytää uusia digi-, toiminta- /yhteistyö malleja kaikkien sektorien (kunnat, yrittäjät, järjestöt, kuntalaiset) kanssa hillitäksemme kustannusnousun ja taataksemme ihmisille hyvät tasavertaiset terveyspalvelut varallisuudesta riippumatta.

Markku Oikarinen

aluevaaliehdokas (sd.)

kaupunginvaltuutettu

maakuntahallitus, 2. vpj.

Kajaani