Kolumnit

Eduskunnasta: Työtön, työssä – loppuun palanut!

Kirjoittaja on sosiaalidemokraattien kansanedustaja Kajaanista.

Vuosi sitten koronavirus alkoi hiipimään salakavalasti joukkoomme ja aiheuttamaan tilanteita, joista ei edes tieteiskirjoissa kuvitella.

Vuosi sitten monilla Suomen alueilla kärsittiin työvoimapulasta – viesti kuului: osaavasta ja koulutetusta henkilökunnasta on pula!

Vuosi sitten piti työllisyyden kuntakokeilun olla jo käynnistymässä.

Vuosi sitten alettiin ottaa vastaan ensimmäisiä iskuja epidemiasta – pandemiasta, jonka kaltaista ei ollut osattu kuvitella edes maamme poikkeustilalainsäädännön valmistelun yhteydessä.

Nyt tilanne ei ole reilu. Korona on aiheuttanut työttömyyttä, lomautuksia ja pahimmillaan irtisanomisia. Toisaalta hoito- ja hoiva-aloilla sekä sairaanhoidossa kärsitään ylikuormituksesta, pirstaloituneista vuosilomista ja henkilökuntavajeesta. Huonosti organisoiduista ja epäinhimillisistä työpaikoista irtisanoudutaan.

Esimerkiksi jo vanhustenhoidossa hoitajamitoituksen velvoittavan minimin noston tiedettiin lisäävän yli 4000 koulutetulla henkilöllä lainkirjaimen täyttämiseksi siirtymäajan aikana. Haasteellista ja kunnianhimoista jo ilman koronaakin.

Oppivelvollisuuden ikärajan nosto on yksi suuri rakenteellinen investointi, jolla estetään nuorten syrjäytyminen ja kouluttamattomuus sekä ajautuminen järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolelle. Se toimena ei auta meitä nyt tässä akuutissa kriisitilanteessa. Se ei tuo kaivattua lepoa kuormittuneille ja työuupumuksen partaalla keikkuville.

Tilanne paljastaa terveydenhuoltomme ohuuden ja haavoittuvuuden, josta alan ammattilaiset ovat viestineet; ei ole sijaisia, vuoronvaihdoilla on yritetty pärjätä monilla aloilla ja monissa työpaikoissa. Jatkuvat henkilöstön supistukset, tehokkuuden kiristäminen ja katteiden hiominen lyö pahasti korville, kun ollaan kriisitilanteessa.

Suomi-vene on saatava pitäväksi, ettei sen kasvava nuoriso ajaudu kouluttamattomuuden ja työttömyyden kautta syrjäytyneiksi; pahimmillaan örveltäviksi huumehörhöiksi – ilman päivääkään rehellistä työtä. Koppi näistä pudokkaista on napattava ajoissa, tehotoimin välittömästi.

Ulkomaisen työvoiman kritiikitön tuonti paikkamaan työvoimavajetta on kuin pissi housussa pakkasella. Työantajapuolenkin on syytä pysähtyä tarkastelemaan tilannetta avoimin silmin; sumentaako voitontavoittelu ajattelun? Onko nykyajan työelämän vaatimukset muuttunut liian vaativiksi, jopa niin tavoittamattomiksi, että luovutetaan. Lannistutaan yrittämästä ja lopetetaan oman työn, paikan ja aloilleen asettumisen sijan etsintä.

Tässä on parantamisen paikka kaikilla ja etenkin kunnilla työllisyyskokeilun myötä. Koronakriisin oppeja ja havaintoja ei saa unohtaa. Meillä ei ole siihen varaa, ei inhimillisesti eikä taloudellisesti.