Paikallisuutiset

Inhaa vesiruttoa myös Kainuun järvissä – Haitallista vieraslajia voitaisiin käyttää biokaasun tuotannossa

Nuottamaalla nostettua vesiruttoa voi Suomen ympäristökeskuksen mukaan loppusijoittaa pelloillekin, mutta lannoitteeksi siitä ei ole. Syke on julkaissut ohjevideoita vesiruton torjumistyön avuksi.

Suomen ympäristökeskus Syken tutkimuksen mukaan järvestä nuottamaalla nostettua vesiruttoa voitaisiin käyttää biokaasun tuotannossa.

Haitallista vesiruttoa on havaittu myös Kainuun järvissä. Kanadanvesirutto (Elodea canadensis) on levinnyt satoihin järviin pääasiassa Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta sitä esiintyy runsaina kasvustoina Koillismaata ja Lappia myöten, Syke tiedottaa.

Suomen vesistöihin 1990-luvulla levinneen vesikasvin kanadanvesiruton massaesiintymät haittaavat järvien virkistyskäyttöä.

Vesiruton valtaamissa järvissä ei voi uida, veneillä eikä kalastaa. Massaesiintymät aiheuttavat myös järvien rehevöitymistä.

Syken vetämässä ElodeaII -hankkeessa kehitettiin menetelmiä vesiruton poistamiseksi vesistöistä.

Raivausnuottaus vaatii jatkokehittelyä

Kanadanvesirutto voi kasvattaa laajoja, jopa koko järven laajuisia massakasvustoja.

Ne syrjäyttävät alkuperäisiä lajeja ja aiheuttavat hajotessaan happikatoa ja lisäävät siten järvien rehevöitymistä.

Massakasvustot myös haittaavat järvien virkistyskäyttöä.

Syke tutki vesiruttokasvuston poistoa Kuusamon Vuotunki-järvellä. Kasvimassan poistoon kehitettiin kohteeseen räätälöity raivausnuotta.

Järvestä poistettiin kahden vuoden aikana kaikkiaan noin 23 000 kiloa kasvimassaa.

Kanadanvesiruttoa korjattiin kesällä 2020 nuottaamalla Kuusamon Vuotunki-järvellä. Kuva: Ritva Nilivaara, Suomen ympäristökeskus

– Raivausnuottauksella ei juurikaan ollut haitallisia vaikutuksia veden laatuun ja nuottauksen mukana poistetut muut, luontaiset vesikasvit, näyttivät palautuvan nopeasti, kertoo projektipäällikkö Ritva Nilivaara Syken tiedotteessa.

– Raivausnuottaus oli kuitenkin työlästä ja hidasta. Työläin vaihe oli biomassan siirtäminen rannalle, se vaati lihasvoiman lisäksi koneita. Erityisesti tähän työvaiheeseen tarvittaisiin uusia innovaatioita.

Vesiruton lannoitusvaikutukset olivat vähäisiä

Järvestä kerätty kanadanvesiruton biomassa levitettiin peruna- ja kokoviljasäilörehun lannoitekokeisiin peltokoealoille.

Tarkoituksena oli tutkia mahdollisuutta hyödyntää biomassan sisältämiä ravinteita peltojen viherlannoitteena.

– Biomassan peltolevitys onnistui maatalouskoneilla hyvin, mutta biomassasta ei saatu tämän lyhyen kokeen aikana esiin lannoitevaikutuksia. Toisaalta massasta ei ollut viljelykasveille haittaakaan, joten peltolevitys voisi olla kustannustehokas ratkaisu vesiruton loppusijoitukseen, kertoo Nilivaara.

Biomassan levityksestä voisi olla perunapelloille hyötyäkin.

Kun vesiruton mikrobeja tutkittiin laboratoriossa, havaittiin, että jotkin vesiruton bakteerit estivät tehokkaasti perunarupea aiheuttavien bakteerien ja kohtalaisesti perunaseittiä aiheuttavan sienen kasvua.

Myös peltokokeissa havaittiin, että vesiruttomassa vähensi perunaseittiä.

Vesiruttoa voisi käyttää biokaasun tuotannossa nurmirehun kanssa

– Vesiruton biomassa paransi biokaasutuksen metaanisaantoa, ja biomassan käyttö biokaasun tuotannon lisäsyötteenä on tietyin reunaehdoin jopa kannattavaa, arvioi Ritva Nilivaara.

Tätä selvitettiin laboratorio- ja maatilamittakaavan kokeissa. – Tavanomaiset nurmirehun korjuu- ja varastointimenetelmät soveltuivat biomassan käsittelyyn, mutta koska biomassa on silppuuntuvaa ja märkää, sen käsittely on hitaampaa, kuvailee Nilivaara.

Biomassa pystyttiin kuljettamaan biokaasulaitokselle paaleissa, kun siihen seostettiin nurmea.

Myös biomassan säilöntää tutkittiin. Säilöntä onnistui huonosti minisiiloissa, joissa säilytys perustui käymiseen.

– Käymistä rajoittivat biomassan vähäinen kuiva-ainepitoisuus ja todennäköisesti myös niukka liukoisten hiilihydraattien pitoisuus. Nurmirehun lisäys kuitenkin edisti säilönnän onnistumista, kuvailee Nilivaara.

Kuusamolaiset olivat hankkeessa innokkaasti mukana

– Vuotunkilaiset ja kuusamolaiset osallistuvat innokkaasti hankkeen maastotöihin ja vesiruton käsittelymenetelmien kehittämiseen. Vuotungin maamiesseuran naisosaston työ vesiruton torjumiseksi jopa palkittiin vuonna 2019 Pohjois-Pohjanmaan maisematekona, kertoo Ritva Nilivaara.

Hankkeessa kehitetty raivausnuotta kiinnosti laajasti alan toimijoita, ja sitä käytettiin useissa vesikasvien poistokohteissa.

– Maamiesseura ja kalaveden osakaskunta tekivät aktiivista työtä hankkeen toimien onnistumiseksi ja olivat maastotöissä mukana vauvasta vaariin.

Syke koonnut ohjeita vesiruton torjuntaan

Kanadanvesirutto kulkeutuu järvestä toiseen esimerkiksi kalastusverkkojen mukana. Vesiruton poistosta ja hyödyntämismahdollisuuksista tuotettiin hankkeessa esittelymateriaalia vesistöjen hoitoa ja kunnostusta varten.

Syke on julkaissut myös ohjevideoita vesiruton torjumistyön avuksi.

Myös hankkeen loppuraportin "Suomen ympäristökeskuksen raportteja 9/2022, Vesiruton energia ja ravinteet talteen – Elodea II -hankkeen loppuraportti" (helda.fi) voi lukea verkko-osoitteessa http://hdl.handle.net/10138/341196 .

Videolla "Vesiruton raivausnuottaus ja hyötykäyttömahdollisuudet – ElodeaII" kuvataan vesiruton raivausnuottaus ja jatkokäsittely vaihe vaiheelta. Video löytyy osoitteesta https://youtu.be/L6THcN9irnU .

Toisella videolla "ElodeaII – Vesiruton energia ja ravinteet kiertoon" esitellään ElodeaII-hankkeessa toteutettuja toimenpiteitä sekä yhteistyön ja paikallisten toiminnan merkitystä hankkeessa.

Videolla myös innostetaan eri toimijoita mukaan konkreettiseen vesien- ja ympäristönhoitotyöhön. Sen voi katsoa osoitteessa https://youtu.be/R2do_-JDmI8 .