Koti-Kajaani

Kuuloluuri: ''Mitä itse teet työpäiväsi aikana, kun on aikaa kytätä ja kellottaa''

Koti-Kajaani julkaisee Kuuloluureja nyt myös verkossa. Kuuloluuri-poiminnat julkaistaan kerran viikossa. Sisältö on uutta aineistoa, eikä samoja luureja ole julkaistu lehdessä. Tarkoituksena on palvella lukijoita ja antaa luurin laulaa. Oman Kuuloluurisi voit soittaa puhelinnumeroon 08 6166909 tai kirjoittaa verkkolomakkeelle . Lisää Kuuloluureja löytyy digilehdestä .

"Hei, nyt kun on pimeää, niin kävelijöille heijastimet ja pyöräilijöille etu- ja takavalot", ammattiautoilija huolehtii.

"Mitä itse teet työpäiväsi aikana, kun on aikaa kytätä ja kellottaa toisten taukojen pituutta?", Kyylä miettii.

"Älkää tuoko koiria esim. raveihin tai muihin tapahtumiin. Tapahtuman selostajan ääni ja musiikki kuuluvat kaiuttimista niin voimakkaana, että koiran korviin sattuu. Älkää myöskään juoksuttako koiria asvaltilla. Kovalla joustamattomalla pinnalla juoksuttaminen särkee koiran jalat. Tuntuisiko teistä itsestänne mukavalta juosta paljain jaloin asvaltilla?", lukija huomauttaa.

"Korona näyttää lisääntyvän, ja kaupat alkavat vaatia hengityssuojaimia asiakkailta. Tavaratalotkin voisivat olla koronatalkoissa mukana, siirtämällä tavarat pois kulkuväylien keskeltä, jolloin asiakkaat voisivat väistellä toisiaan koronaetäisyydeltä. Kassajonoissa etäisyydet pääosin toimivatkin, ainakin edessä ja takana, mutta onko siitä hyötyä, jos muussa osassa kauppaa ei voi pitää etäisyyksiä?" Nimimerkki 'Koronaton toistaiseksi' ehdottaa.

"Kajaanissa Oksatiellä on kaatopaikka. Ei meillä Kuopiossa saa perustaa kaatopaikkaa kaupunkialueelle. Sukulaiseni kertoivat sen olleen siinä jo vuosia. Mikä on viranhaltijoiden kanta asiaan?", Nimimerkki Hauska tietää pohtii.

"Sinulle ex-hoitaja. Minäkin olen eläkkeellä oleva entinen apuhoitaja. Kyllä huomasin ennen eläkkeelle jäämistä, että lähihoitajakoulutuksesta tulleiden myötä hoidontaso aleni. On eri asia tehdä työtä sydämellä kuin odottaa työpäivän päättymistä ja palkkapäivää. Pitää osata ottaa omaiset osaksi hoitoa. Paljon olen kuunnellut, miten on kunto romahtanut lyhytaikaishoidossa, tullut iho-oireita ynnä muuta, mutta näistä ei ole haettaessa puhuttu. Näin sekä yksityisellä että kuntatasolla", Pettynyt entinen apuhoitaja avautuu.

"Eikö koulukyytejä ole ohjeistettu jättämään oppilaat koulujen eteen, pihoille eikä keskelle autokaistoja. Jos kuljetus on liikaa kuljetettavia kuljettajiin nähden niin lisää taksi yrittäjiä kehiin. Ja autonkuljettajat sen auton voi ryhmittää lähemmäksi suojateitä, ettei tukitaan kulkureittejä", Pilkun viilaaja huomauttaa.

"Riittäisikö Kajaanin kaupungilla sen verran varoja, että kävisivät siivoomassa nuo linnunpaskat tuosta Lönnrotinkadulta, alikulkusillalta Lohtajan abc-aseman läheltä. Ovat nuo linnut jo monta vuotta asuneet tuon sillan alla ja paskoneetkin sen edestä, joten haluammeko lisää viruksia, vai kuinka. Hyi helvetti mikä näky, oletteko käyneet katsomassa?" Nainen huolehtii.

"Minä sinnittelen. Sinnittelen päivästä ja viikosta toiseen odottaen lomaa. Työpäivän jälkeen en jaksa nähdä ihmisiä, sillä sosiaalinen kuormitus päivän aikana on ollut niin valtavaa. Olen ärtynyt, tiuskin, pinna on kireällä. Minä sinnittelijä olen varhaiskasvatuksen opettaja (ent. lastentarhanopettaja). Urani on vasta alkutaipaleella ja jo muutamassa vuodessa muutos tällä alalla on ollut hurja; ryhmäkokoja on nostettu, työmäärää lisätty, sijaisia ei saada, lasten haasteet lisääntyvät. Koen päivittäin riittämättömyyttä. Haluaisin riittää jokaiselle lapselle, mutta minulla on vain kaksi kättä, jotka eivät yllä jokaisen lohdutusta kaipaavan ympärille. Minulla on vain kaksi korvaa, jotka eivät riitä jokaiselle viikonlopustaan kertovalle. Istun palaverissa ja tiedän, että kollegani yrittävät selvitä lapsiryhmän kanssa. Tiedän, että paikkani sillä hetkellä olisi jossain muualla, mutta kiitos ylempien tahojen, aina tulee uusia projekteja tai hienoja suunnitelmia, joita on pohdittava. Sähköposti ja kalenteri täyttyvät osallistumispyynnöistä ja lomakkeista, jotka pitäisi palauttaa tiukoilla aikatauluilla. Missä välissä ehdin ne täyttää? Ehkä kotona ennen nukkumaanmenoa? Missä vaiheessa unohdimme sen, miksi tätä työtä oikeasti tehdään? Teemmekö tätä vain siksi, että varhaiskasvatus saataisiin paperilla näyttämään hyvältä? Istummeko monissa eri palavereissa parantaaksemme varhaiskasvatuksen laatua? Teemme tätä työtä lasten ja perheiden vuoksi. Siksi, että vanhemmat voisivat turvallisin mielin jättää lapsensa hoitoomme työpäivänsä ajaksi. Siksi, että voisimme tarjota lapsille virikkeitä, sosiaalisia kontakteja ja tukea silloin, kun vanhemmat eivät välttämättä jaksa. Päivästä toiseen saan voimaa siitä, että näen hymyilevien lasten kasvot ja näen heidän oppivan uutta, kasvavan ja kehittyvän. Siksi sydäntäni riipaisee, kun en voi antaa itsestäni niin paljon kuin haluaisin. Saan voimaa uskomattoman ihanista kollegoista, joiden kanssa voi jakaa ajatuksia ja kannustaa toista eteenpäin. Entä kun se ei enää riitä? Olen keskustellut monen kollegani kanssa varhaiskasvatuksen tilasta ja kommentit ovat samansuuntaisia. Tunnolliset ja työtään sydämellään tekevät väsyvät tämän kaiken paineen alla. Vaikka tämä on monelle meistä kutsumusammatti, se ei meitä elätä eikä sen ajatteleminen auta jaksamaan loputtomiin. Keväällä on tulossa eduskuntavaalit. Kuka uskaltaa tarttua varhaiskasvatuksen tilanteeseen ennen kuin on liian myöhäistä?", Varhaiskasvatuksen opettaja sanoo.

Lisää luureja digilehdestä.