Mielipiteet

Lukijan mielipide: Asuntojen lyhytaikainen vuokraus kaipaa selkeää lainsäädäntöä

Kesäaikaan monessa suomalaiskaupungissa vierailee runsaasti matkailijoita, joiden jättämät tulovirrat ovat paikalliselle elinkeinoelämälle tärkeitä.

Samaan aikaan osassa taloyhtiöitä tuskaillaan turistien majoittumiseen liittyvien pulmien kanssa: osa asunnoista on vuokrattu matkailijoille esimerkiksi Airbnb:n kautta, ja vakituiset asukkaat saattavat kärsiä öisestä metelistä tai muista vaihtuvien vieraiden aiheuttamista häiriöistä.

Eri kaupunkien rakennusvalvontaviranomaiset julkaisivat äskettäin asunnoissa tapahtuvaa majoitustoimintaa koskevan ohjeen.

Taloyhtiöiden näkökulmasta ohjeistus ei juurikaan selkiinnyttänyt tilannetta, koska ohjeeseen listattu majoitustoiminnan tunnusmerkistö on esimerkkiluonteinen.

Ohjeessa ei kerrota, kuinka monen tunnusmerkeistä tulee täyttyä, eikä taloyhtiöllä toisaalta ole edes keinoa varmistua monenkaan tunnusmerkin toteutumisesta.

Yhtiöllä ei ole esimerkiksi tietoa siitä, onko asunnosta tehty majoitussopimus vai vuokrasopimus, eikä yhtiö liioin tiedä, ilmoittiko osakas majoittumisen hinnan vuorokausi- tai viikkokohtaisesti vai kuukausivuokrana.

Uuden ohjeistuksen mukaan kaupungin rakennusvalvonta voi uhkasakon voimalla vaatia taloyhtiötä puuttumaan majoitustoimintaan.

Asuntojen lyhytaikainen vuokraus ei aiheuta ongelmia läheskään kaikkialla.

Jos vaihtuvista vuokralaisista ei ole vakituisille asukkaille häiriötä, taloyhtiöllä ei useinkaan ole tarvetta eikä halua puuttua toimintaan.

Uuden ohjeistuksen mukaan kaupungin rakennusvalvonta voi uhkasakon voimalla vaatia taloyhtiötä puuttumaan majoitustoimintaan.

Tällaisessa tilanteessa taloyhtiöllä tulisi olla riittävät keinot varmistua siitä, millaiseen tarkoitukseen asuntoja käytetään.

Nykyisin tällaisia keinoja ei ole, eikä osakkaan tarvitse ilmoittaa yhtiölle, milloin käyttää asuntoaan itse tai milloin luovuttaa huoneiston hallinnan lyhytaikaisesti tai pidempiaikaisesti vuokralle.

Lainsäädäntö ei myöskään tarjoa riittävän täsmällisiä vastauksia sen arvioimiseen, millainen asunnon käyttö on sallittua ja millainen kiellettyä.

Taloyhtiöiden kannalta olisikin tärkeää, että lyhytaikaiseen majoitustoimintaan liittyvää sääntelyä selkiytettäisiin lainsäädännön tasolla.

Jos taloyhtiö ryhtyy epäselvän sääntelyn pohjalta suitsimaan majoitustoimintaa ainoalla puuttumiskeinollaan eli ottamalla huoneiston hallintaansa, se ottaa riskin siitä, että asia joudutaan ratkaisemaan oikeuskäsittelyssä.

Asian käsittely oikeudessa voi tuoda taloyhtiölle mittavia kustannuksia, sillä se voi myös hävitä tapauksen ja joutua maksamaan vastapuolenkin oikeudenkäyntikulut.

Johanna Laitala

toiminnanjohtaja

Kiinteistöliitto Pohjois-Suomi