Mielipiteet

Lukijan mielipide: Haaskakuvauksen lupiin tarvitaan uusi kriteeristö

Kainuussa on aina tultu toimeen karun luonnon ja myös petojen kanssa. Arkeologisten löydösten mukaan jo kivikaudella ihminen asutti näitä seutuja, usein saarissa, missä suojaa petojen varalta oli paremmin.

On upeaa, että meillä on Kainuussa kaikki Suomessa esiintyvät suurpedot. Omat näköhavaintoni luonnossa (ei haaskoilta) ovat ahma ja karhu. Suden ja ilveksen havainnot perustuvat jälkiin.

2000-luvun aikana meillä on yleistynyt turisteille suunnattu petojen kuvaamisen tarjoaminen haaskoilta. Näillä palveluilla on jonkin verran luotu kysyntää turismille ja tarjottu työtä harvaan asutulle maaseudulle. Hyvä niin.

Uusia yrittäjiä on ilmaantunut alalle. Toiminnan aloittaminen on helppoa, jos omistaa palan maata. Ilmoitus kunnan eläinlääkärille, joka arvioi toiminnan haaskoista aiheutuvan mahdollisen tautiriskin perusteella. Käsittääkseni luvat tulevat lähes aina.

Lupamenettely ei edellytä perusteellista riski- tai haitta-arviota lähiseudun asukkaille, heidän elinkeinoille ja arjen sujumiselle. Tietooni on tullut muun muassa haaskalta kuvaamisen lupa pienehköllä määräalalla, missä lähimmät ympärivuotiset asukkaat ovat alle kilometristä noin 1,5 kilometrin säteellä. Kymmenkunta mökkiä on 2-5 km päässä suunnitellusta kuvauspaikasta.

Yrittäjän liikeidean mukaisesti paikalle pitäisi saada mahdollisimman paljon ja mahdollisimman taajaan suurpetoja. Haaskaruokinnassa tulee myös taukoja ja luonnollinen nälkä pistää esimerkiksi sudet hakemaan ruokaa lähiseudun koti- ja lemmikkieläimistä luontaisen riistakannan niukkuuden ja vaikean tavoitettavuuden vuoksi.

Lisäksi pedot tottuvat ihmisen läheisyyteen. Ne varmuudella tietävät ihmisten läsnäolon kyttäyskopeissa ja jäljistä haaskojen läheisyydessä.

Yrittäjä tuottaa asiakkailleen ainutlaatuisia luontoelämyksiä muutamiksi tunneiksi. Paikallisille hän sen sijaan tuottaa jatkuvan stressin koti- ja lemmikkieläimien ja jopa lasten turvallisuuden vuoksi. Arki hankaloituu.

Kuvauspaikkaan rajoittuvan luonnon elämyksistä monet joutuvat luopumaan. Ei uskalleta mennä keräämään marjoja ja sieniä; koiria ei voida ulkoiluttaa eikä kouluttaa ilman jatkuvaa pelkoa kaverin menetyksestä. Metsästysseuran alueen keskellä oleva kuvauspaikka torppaa pahimmillaan merkittävällä tavalla vuosikymmeniä jatkuneen kylän yhteisen henkireiän.

Ilmoitus eläinlääkärille ja business, joka tuo ehkä muutaman kymmenen turistia vuosittain, voi alkaa. Onko tämä ihan oikein?

Olisikohan jo viimeinkin aika myös kainuulaisten kansanedustajien ja päättäjien aktivoitua asian suhteen? Ei kuvaamista tietenkään pidä kieltää. Kriteeristössä luville pitää ottaa huomioon etäisyys naapurustoon ja toimenpiteet, millä haittoja voidaan ehkäistä.

Kyllä kaikki luonnosta nauttivat sopivat Kainuun korpiin, mutta ei meidän pitäisi sallia ”petotarhojen” perustamista paikallisten haitoiksi. Kriteerinä ei voi olla toiminnanharjoittajan helppo logistiikka kuvauspaikalle majoituksen läheisyydestä.

Hannu Alalauri

eläkeläinen

Helsinki/Lentiira