Ulkomaat

Puheenvuoro: Onko Bidenista jakautuneen kansan yhdistäväksi ihmemieheksi? – Trumpin suosion taivastelun sijaan kannattaa pohtia syitä

Donald Trumpin suosion hämmästelyn sijaan kannattaisi pohtia, mistä se kertoo. Äänestämiseen eivät vaikuta vain faktat vaan myös tunne kuulluksi tulemisen tunteesta. Joe Bidenin odotetaan yhdistävän eripuraisen kansan, mutta yksi kausi voi olla siihen liian lyhyt aika, kirjoittaa Lännen Median uutispäällikkö Jussi Orell.

On kulunut viikko siitä, kun Joe Bidenin nousu Yhdysvaltain presidentiksi varmistui. Valitsin tähän kirjoitukseen kuvan keskisormea näyttävästä naisesta, koska siihen tiivistyy jotain olennaista Yhdysvaltain presidentinvaalikamppailusta.

Otin kuvan pääkaupunki Washingtonissa aivan Valkoisen talon naapurissa sijaitsevalla Black Lives Matter -aukiolla, jossa Bidenia kannattavat ja ennen kaikkea Donald Trumpia vastustavat amerikkalaiset olivat osoittaneet mieltään kauan jo ennen varsinaista äänestyspäivää. Poliisi oli näkyvästi paikalla mutta varoi provosoimasta.

Kuva kertoo tiukoista jakolinjoista, jotka Yhdysvalloissa vallitsivat ennen vaaleja ja jotka eivät katoa hetkessä. Kuvan nainen osoitti kansainvälisen käsimerkkinsä aukiolle saapuneelle muutaman hengen porukalle, joka megafonien voimin levitti paatoksellista uskonnollista sanomaansa.

Nainen koki, että uskonto on yksityisasia, jota ei pidä tuputtaa eikä varsinkaan sekoittaa politiikkaan. Keskustelu uskonnon asemasta yhteiskunnassa kävi aukiolla ajoittain kiivaampana kuin väittely pääasiasta eli presidentin valinnasta. Tämä johtui siitä, että Trumpin kannattajia ei aukiolla juuri näkynyt tai ainakaan he eivät kantaneet istuvaa presidenttiä tukevia tunnuksia. Pääkaupunki ylipäätään tuntui seisovan vahvasti haastaja-Bidenin tukena.

Kuten vaalituloksesta nähtiin, tämä ei ole koko totuus, sillä yli 70 miljoonaa amerikkalaista olisi halunnut Trumpin jatkavan. Trump on neljässä vuodessa eli viime vaalien jälkeen voittanut taakseen yli seitsemän miljoonaa uutta äänestäjää. Suosio ei selity pelkästään uhatuiksi itsensä kokevien keskiluokkaisten valkoisten miesten äänillä.

Sen sijaan, että keskittyisimme taivastelemaan sitä, miksi näin moni äänesti läpi kautensa sekoillutta Trumpia, kannattaisi pohtia, mistä suosio kertoo. Kyse on muustakin kuin Bidenia vastaan äänestämisestä.

Jos oma talous on tiukassa ja työpaikka uhattuna, ongelmiin ratkaisuja lupaava ehdokas puhuttelee, vaikka luvatut nopeat ratkaisut eivät aina huokuisi realismia tai täyttäisi globaalin oikeudenmukaisuuden ihanteita. Äänestyskäyttäytymisessä on kyse myös kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisen kokemuksesta. Tämän tunteen merkitystä ei poliitikkojen kannattaisi väheksyä muuallakaan.

Vaaliviikolla äänestäjien kanssa käymissäni keskusteluissa nousi kolme asiaa ylitse muiden: BLM-liikehdinnän esiin nostamat mustien oikeudet, yhteiskunnan yleinen jakautuminen ja koronakriisi. Näistä viimeinen on ongelmista helpoin, vaikka onkin vienyt Yhdysvalloissa marraskuun puoliväliin mennessä yli 240 000 ihmisen hengen. Rokote taltuttanee viruksen aikanaan, minkä jälkeen on aikaa korjata kriisin ruhjomaa taloutta.

Kaksi ensimmäistä kipukohtaa ovat vaikeammin ratkaistavissa, koska ne asuvat yhteiskunnan rakenteissa. Vaikka Biden vaalivoiton varmistuttua julistautui kaikkien amerikkalaisten presidentiksi, neljä vuotta on lyhyt aika eripuraisen kansan yhdistämiseen, vaikka halua olisi. Mahdollinen jatkokausi kasvattaisi onnistumisen todennäköisyyttä. 77-vuotiaan Bidenin kohdalla ikä voi tulla vastaan.

Se ei silti tarkoita, ettei kannattaisi yrittää. Pelkällä retoriikalla eli sillä, miten seuraava presidentti asioista puhuu, on merkitystä. Väritön mutta faktoihin perustuva argumentointi voi olla suuremmaksi hyödyksi kuin poliittista keskustelua piristävä, mutta tosiasioihin löyhemmin tukeutuva sananparsi.

Bidenin vaikutusmahdollisuuksia sisäpolitiikkaan rajoittaa se, jos senaatti pysyy republikaanien hallussa. Tammikuun äänestyksessä on paljon pelissä.

Ulkopolitiikassa presidentillä on liikkumavaraa enemmän. Tuskin johtajavaihdos Yhdysvalloista silti suurta rauhanlähettilästä tekee. Linja esimerkiksi Kiinaa ja Venäjää kohtaan voi päinvastoin tiukentua Bidenin kaudella. Pelimerkkejä suurvaltakamppailussa jaetaan parhaillaan uudelleen eikä Yhdysvallat aio katsoa sivusta.

Suomen uusi Yhdysvaltain-lähettiläs Mikko Hautala viittasi tähän haastattelussaan (LM 8.11.) toteamalla, että Kiinaa ei enää yritetä sitouttaa osaksi kansainvälistä järjestelmää vaan edessä on uusi, todennäköisesti tiukempi linja.

Vallan vaihtuminen muuttaa yhdysvaltalaista politiikkaa ja yhteiskuntaa varmasti jonkin verran. Sillä on vaikutusta myös globaaleihin kysymyksiin, kuten ilmastonmuutoksen torjuntaan, talouteen ja turvallisuuspolitiikkaan.

Ylenpalttisiin haaveisiin paremmasta maailmasta ei kuitenkaan kannata hairahtua, koska siinä voi pettyä. Seuraaviin vaaleihin on vain neljä vuotta. Sinä aikana väittely etenkin sosiaalisen median monenlaisin totuuksin pauhaa kuten ennenkin.