Mielipiteet

Lukijan mielipide: Aluevaltuuston kokouksesta ja organisaatiomallista

Sami Kilpeläinen (kp.) kirjoitti Sotkamo-lehteen mielipiteen 29.6. pidetystä aluevaltuuston kokouksesta.

Samin käsityksen mukaan aluevaltuuston hyväksymä hyvinvointialueen organisaatiomalli oli lyhyesti sanottuna sieltä, minne ei aurinko paista edes keskellä päivää keskikesällä.

Siis 57 valtuutettua oli täysin pientareella ja kaksi valtuutettua oikeassa?

Eivä kaikki valtuutetut olleet unhon yössä. Vasemmistoliiton Raili Myllylä teki kannatusta saaneen toimenpidealoitteen koskien kaikkien kuulluksi tulemista valmistelussa.

Eikä organisaatiomalli lie kiveen hakattu. Jos on tehty huonoja päätöksiä, niitä voi korjata paremmilla päätöksillä. Ja pitääkin korjata.

Täytyy myöntää, että päätöksentekijänä organisaatiomallia käsiteltäessä oli olo epävarma, vaikka tuon pitkän paperin olivat laatineet sairaanhoitoalan ammattilaiset ja myös lääkäreitä oli kuultu. Näin vakuutettiin. Kävi mielessä, jotta olisiko parempi laittaa koko paska pöydälle ja lähteä katsomaan pesäpallo-ottelua.

Minulta on kysytty, miksi en äänestänyt vastaan. Siksi, että vaikka epävarmalta vaikutti, on sen verran luottoa valmistelijoihin ja aluehallitukseen oltava. Jos ei ole, menee hyvinvointialueen päätöksenteko jappasuksi, kuten Sotkamon kunnassa 6-5-kautena tunnetulla ajanjaksolla.

Ehkä epävarmuus johtui ammatillisesta taustastani. Toimittajana oppi epäilemään kaikkea kuulemaansa, itse näkemäänsä vähemmän. Joku kyseli valtuustossa, miksi lääkärit olivat median kautta tuoneet näkemyksiään julki. Ajattelin, etteivät he muuten olleet saaneet näkemyksiään esille.

Ns. Koukkarin jutussa aikanaan oli hyvin selvää, että vuoropuhelu päättäjien ja virassa olevien välillä puuttui tyystin. Nyt vuoropuhelua käydään tosiaan median välityksellä, tämäkin kirjoitus on osa sitä.

Siksi Myllylän aloite oli oikein hyvä.

Olen kuulostellut sopivan tilaisuuden tullen soten työntekijöiden tuntoja ja kyllähän se on näin, että jämäkkää, mutta henkilökunnan huomioivaa johtamista useilla osa-alueilla kaivattaisiin enemmän. Se onkin kokonaan toinen kysymys, kuinka temppu tehdään eli työpaikkakulttuuria sotessa muutetaan. Minun mielestä muun muassa sellaisissa yksiköissä, joissa henkilöstön vaihtuvuus on suurta tai henkilöstöä ei saa, olisi syytä tutkia juurisyyt perusteellisesti. Eikä vain hokea, ettei henkilöstöä ole, ja hoitoala ei kiinnosta.

Samin mainitsema byrokratian paisuminen on tapahtunut soten aikana. Se on totta, että nyt pitää viimeistään vetää jarrukahvasta.

Organisaatiomallissa minua huolettaa palvelusetelin käytön vahva esille tuominen. Palveluseteliselkärankaisiahan löytyy puoluekentän oikealta laidalta. Pienituloisten, vähävaraisten kannalta katsottuna ei ole kovin mukavaa, kun 100 euron setelillä joudut ostamaan 200 euron palvelun eli maksamaan itse erotuksen.

Jo nyt on sotella asiakkaiden kertoman mukaan käytäntöjä, joissa on laskutettu muun muassa kodinhoitopalveluista sellaisista vuorokausista, jolloin ei todellisuudessa asiakkaalle ole palveluita tuotettu.

Hyvinvointialueen suurin ongelma on kuitenkin se, että ensi vuonna meillä on 30 miljoonaa euroa vähemmän rahaa käytettävissä verrattuna tiedossa oleviin kuluihin.

Valtuuston kokouksessa särähti korvaan, kun Samin ryhmäkaveri Jaakko Mikkola (kd.) kertoi soittaneensa terveysjohtaja Susanna Haloselle ja kysyneensä terveysjohtajan mielipidettä organisaatiorakenteesta.

Harmittaa, etten itse älynnyt. Kävin juhannusviikolla neurologin luona kontrollissa. Sen sijaan, että olisin kysynyt organisaatiosta mielipidettä, pyysin lausuntoa Kelalle allasterapiasta.

Näin se meillä aluevaltuutetuillakin on oma suu lähempänä kuin kontin suu vanhan kansan sananlaskua lainaten.

Onnittelut Kainuun soten ensihoidolle laatusertifikaatista. Mukava lukea myönteisiäkin uutisia.

Pertti Granqvist

aluevaltuutettu (vas.)