Mielipiteet

Lukijan mielipide: Julkinen keskustelu Afganistanista tarpeen

Pelkäätkö kuolemaa? Vuonna 2012 Afganistanissa ollessani 23-vuotias kysyin tätä itseltäni, kun laitoin miinaharavan päälle ja astelin verisen lammikon yli hiekassa.

Hetkeä aiemmin noin saman ikäinen ruotsalainen sotilas astui tienvarsipommiin ja haavoittui vakavasti. En uskonut, että tulen näkemään ihmisten jäänteitä, kuolemaa, tulitaisteluita ja räjähdyksiä palvelusaikanani, mutta Afganistan osoitti jälleen mitä raadollisuus on.

Tällä hetkellä käydään julkista keskustelua Suomen roolista Afganistanissa ja miksi olimme siellä. Kun itse astuin palvelukseen, oli mielikuvani täysin eri kuin toimialueelle saapuessamme.

Useamman reissun kaverit olivat tietoisia, mitä oli edessä ja varoittivat meitä vääränlaisesta mielikuvasta ja kehottivat hyväksymään kohtalon sellaisenaan. "Tee työsi hyvin tai joku kuolee" oli jatkuvasti mielessäni ja pystyin parhaimpaani vasta hyväksyttyäni sen, että voin kuolla aavikolle.

Kirjoitin testamentin ja merkitsin paperilappuun arpien, tatuointien ja tunnusmerkkien paikat kehossani, jotta minut voidaan tarvittaessa tunnistaa palasista. Tämä rituaali auttoi minua tekemään työni ja hyväksyin kuoleman läsnäolon.

Olen tyytyväinen, että käymme julkisesti keskustelua roolistamme Afganistanissa ja palveluksessa olleet ovat varmasti odottaneet sitä. Minusta roolimme ja sen hinta on hyväksyttävissä.

On tärkeää, että pienenä kansakuntana olemme asettaneet turvallisuuden oikeisiin mittoihin, koska raadollisuus todellisessa elämässä näkyy lähialueellamme tällä hetkellä. Olen ylpeä, että sain palvella Suomea ja teen sen jatkossakin kuolemankin uhalla.

(ps.), Kajaani