Lukijan mielipide: TEM on tekemässä mahdottomaksi marjateollisuuden toiminnan Suomessa

Viime viikon torstaina (26.1.) sain olla mukana työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) virkamiesten, marjateollisuuden, Arktisten Aromien sekä kainuulaisten päättäjien keskeisessä puhelinkokouksessa.

Elämäntyönsä marjateollisuuden ja vientikaupan pioneerina tehneelle eläkeläiselle TEM:n virkamiesten laatima esitys thaimaalaisten luonnonmarjan poimijoiden saattaminen työsuhteiseksi oli kylmää kuultavaa. Käytännössä se tarkoittaa koko marjateollisuuden alasajoa.

Virkamiehet olivat laatineet esityksen kuulematta alan yrityksiä ja asiantuntijoita ja tekemättä vaikutusten arviointia. Tämäkin kokous saatiin pidettyä yritysten esityksestä, aikaa oli varattu vain puoli tuntia, josta suurimman osa käytti esittelijä.

Mistä ihmeestä tällainen kiire laatia uutta asetusta, kun 2021 voimaantullut marjalaki on vasta yhden kauden ollut käytännössä voimassa?

Nyt on selvinnyt thaimaalaisten poimijoiden sekä työministeriön virkamiesten tulleen siihen tulokseen, että työsuhde tuo vain lisää kuluja niin poimijoille sekä kutsuville yrityksille. Ruotsin malli on sen tuonut esille, vaikka siellä verot ja sivukulut ovat paljon pienemmät kuin meillä. Tämän selittää se, että Ruotsiin tulevat poimijat ovatkin thaimaalaisen yrityksen palveluksessa.

Ministeriön toiminnasta tulee sellainen kuva, että siellä halutaan peitellä korkeaan virkamieheen kohdistuneita epäilyjä virkavirheestä ja lahjusten otosta.

Onko oikein ja kohtuullista, että koko marja-alaa tullaan rankaisemaan siitä, että kahta yritystä epäillään syyllistymisestä rikoksiin? Esimerkkinä voidaan pitää Keuruulla paljastunutta leipomoyrittäjän laajasti rikollista toimintaa. Ei sielläkään haluta rangaista koko leipomoalaa.

Laajamittainen teollinen toiminta metsämarjojen jalostuksessa ja vientikaupassa on toiminut vasta vajaat viisikymmentä vuotta. Sen merkitys Pohjois-Suomelle on ollut hyvin tärkeä. Suurten ikäluokkien varttuessa täällä poimijatulot toivat perheille työttömyydestä kärsiville alueille huomattavasti lisätuloja.

Thaimaan pohjoisosissa viljelijäperheet ovat saaneet heille tärkeitä lisätuloja päästessään hankkimaan poimijatuloja Suomessa ja Ruotsissa noin viidentoista vuoden aikana. Poimijoiden kokonaismäärä Suomen ja Ruotsin osalta on noin kymmenentuhatta poimijaa vuosittain.

Ministeriön virkamiehet ovat ilmoittaneet olevansa haluttomia neuvottelemaan thaimaalaisten viranomaisten kanssa. Toiminnan jatkuvuuden mahdollistamiseksi olisi tärkeää taipua neuvottelemaan thaimaalaisten virkaveljien kanssa. Mikäli näin ei voi tapahtua, olisi annettava mahdollisuus yrityksille suoraan neuvotella.

Sen lisäksi olisi tehtävä kattava yritysvaikutusten arviointi sekä otettava huomioon tulossa olevat alan yritysten ja muiden asiantuntijoiden mielipiteet ja esitykset, ennen kuin asia etenee päätökseen.

Kari Jansa

Sotkamo